tiistai 9. kesäkuuta 2015

Säteilynkäytön ammattilaiset

Teema linja jatkuu! Tänään vuorossa oli kuvantaminen ja sen ihmeellinen maailma. Ihan en röntgen katse silmissäni toimistolle palautunut, mutta mielenkiintoisen päivän sain taas töissä viettää. Bloggaajan työn monipuolisuus on ihan älyttömän hyvä asia, tykkään tosi paljon!

Mutta jos palaisin astialle ja käännetään katse tiistain valoisaan aamuun ja matkaani kohti Röntgenin toimistoille. Sieltä minut mukaansa nappasi eräs hoitaja, joka johdatti minut CT-kuvausten luokse jossa pirteänä Maiju Kuokkanen oli minua vastassa. Hän perehdytti minua tietokonekerros- kuvauksen toimintapoihin ja mitä kaikkea hänen työhönsä tällä yksiköllä kuuluu. Tarkemman tiivistyksen CT-kuvauksista löytyy kuitenkin Tämän linkin takaa. Käykäähän tsekkaamassa!


Täällä on tummennetut ikkunat, muu sairaala näyttää ulos katsottuna öiseltä



Ajattelin silti ehkä itse kuvailla enemmän magneettikuvauksen maailmaa. Täälläkin töitä tekevät röntgenhoitajat että lääkärit. Röntgenhoitajan ammatti on 3,5 vuoden ammattikorkeakoulun-tutkinnon takana. Ammatin toimenkuva on vaihteleva sillä tässäkin yksikössä materia ja asiakkaat vaihtelevat tiuhaan tahtiin. Potilaat ovat niin lapsia kuin vanhuksia ja siltä väliltä. Yhteisenä tekijänä labralla ja röntgenillä on se, että työ on kolmivuorotyötä ja yöt ollaan yksin. Ilta ja aamuvuoroissa on yleensä ainakin kaksi röntgenhoitajaa paikalla. Monet käyvät ensiksi lukion, jonka jälkeen jatkavat AMK-linjalle jatko-opiskelut mielessään.




 Tällä samaisella kaavalla opiskelunsa toteutti myös Katri Jäppilä. Hän oli tänään työvuorossa magneetilla ja omaan mieleeni koko systeemi oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Magneettikuvaushan perustuu vahvaan magneettikenttään ja ihmisessä olevien vety atomien magneettisuuteen. Tutkimus on kuitenkin pitkäveteisempi kuin esimerkiksi CT-kuvaus ja perustutkimus voikin viedä helposti sen 15-20min aikaa. Onneksi putkessa on sitten rentouttava köllötellä kuulokkeet korvissa, kun kone hoitaa työtänsä. Tai en ehkä sittenkään tuota rentoutusta aivan kokonaan allekirjoita, sillä koneesta lähtee aika kova ääni ja sekin riippuu aikalailla siitä, minkä/mikä kuvasarja on juuri menossa. Pisimmillään kuvaukset voivat kestää jopa reilun tunnin. Toisille ihmisille magneettikuvaus voi siis olla hyvinkin ahdistava kokemus. Laite on ahdas ja siellä täytyy olla täysin paikoillaan. Lapset saattavat erityisesti laitetta pelätä ja hoitajat yrittävätkin ensiksi puhuen rauhoitella potilaan kuvaukseen. Jos puhe ei auta, voidaan turvautua myös Diapamiin joka on rauhoittava lääke. Pienimmät potilaat voidaan myös anestesiaryhmän toimesta nukuttaa kevyeen uneen toimenpiteen ajaksi.

Katri odottelemassa kuvien latautumista

Ympärilläni oli myöskin loistava työporukka! He kehuivatkin ryhmähenkeään ja onhan se totta, että kun ryhmähenki on hyvä, on työntekokin reilusti hauskempaa. Työ on myöskin koko ajan aikamoista opettelua sillä tekninen puoli kehittyy koko ajan. Enään ei tarvitse filmeistä kehittää kuvia diagnosointi kelpoisiksi kuviksi, vaan kone tekee ne suoraan oikeanlaiseksi. Ihmisen anatomia on myöskin hyvä olla röntgenhoitajalla hyvin hallinnassa, sillä sen osaaminen on tärkeässä asemassa ja onhan se kivempi niitä kuviakin katsella kun anatomia on hyvin mielessä ja sitä sitten ymmärtää helposti! Työn ohessa oppii myös paljon ja ala on kehittynyt huimasti. Sen Janette Juntto minulle vakuutti ja röntgenkuvien tulkitseminenkin helpottuu kokemuksen myötä varmasti. Minulle ne näyttivät vielä toistaiseksi enemminkin sellaisilta ''mitään sanomattomilta'' mustavalkoisilta isoilta kuvilta,  mutta kyllä sieltä joitakin asioita jo erotti! Eläinten jalat,  niiden luut ja jänteet ovat minulle eniten noiden kuvausten merkeissä tulleet tutuiksi, joten mielenkiintosta oli nähdä vaihteeksi mm. ihmisen pään sisäistä toimintaa. Ultraäänikuvia on mielestäni vielä vaikeampi katsoa.


Katri, Janette ja Anton tämän päivän työporukasta!

 


 Myöhemmin lähdettiin Katrin kanssa vielä kierrokselle jolla pääsin tutustumaan mm. Angiografiaan ja läpivalaisuhuoneeseen. Angiografiassa tutkitaan verisuonia ja tehdään toimenpiteitä niitä koskien, kuten pallolaajennuksia. Pallolaajennuksista puhutaan myös kouluissa muistaakseni peruskoulun ysiluokalla että lukion ensimmäisellä terveystiedon kurssilla, joten tästä tietää jo jotakin minunkin ikäisetkin nuoret. Läpivalaisussa taas keskitytään esimerkiksi ruoansulatus asiohin. Siellä ei enään niin paljon tutkimuksia tehdäkään mutta angiografiassa sitäkin enemmän sen toimiessa myös toimenpidehuoneena.

Angiografia huone
Läpivalaisuhuone
 
Yhteenvetona voidaan todeta kuvantamisen olevan todella tärkeä yksikkö. Ilman hyviä röntgenkuvia on vaikea nähdä päällepäin mistä kohtaa esimerkiksi päivystykseen saapuneen potilaan käsi on murtunut, jos murtumaa on syytä epäillä. Ajattelutapana ''jos hyöty on suurempi kuin haitta --> kuvataan'' on tällä yksiköllä ja lääkäreillä toimiva. Erilaiset säteilyt voivat olla eri kuntoisille potilaille rankkoja joten monia asioita täytyy ottaa huomioon. Silmiä avartava päivä tämäkin! Sädehoidolla pyörähtäessä tuli itselleni vähän haikea fiilis, kun tietää että useimmiten hoidon yhteydessä ollaan syöpien kanssa tekemisissä mutta sekin kuuluu kuvantamisen alueeseen. Säteilyähän röntgenkin on!
 
Päivän ohessa kiinnostuin myös sairaalan hygieniaan liittyvistä asioista, joten kyseisestä aiheesta taidan tänne ottaa projektiksi postauksen tekemisen! Vaikka siivous on vähemmälle huomiolle jäävä aiheena mutta ei käytännössä, on hygienia erittäin tärkeä asia sairaalassa jossa bakteereja jopa kasvatetaan! Käsidesi onkin tässä firmassa kovassa käytössä ja talon työntekijät varmasti lotraavat sitä minkä kerkeävät!
 
Minä palailen taas seuraavan postauksen merkeissä. On ollut ihana kuulla hyvää palautetta blogista ja toivottavasti tälläisiä pidempiäkin postauksia jaksatte lukea!
 
-Veronica




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti