Bloggaajan duunia HR-puolella!

Neljän viikon työjakso alkaa lähenemään loppuaan. Kuukauteen on mahtunut paljon ja opittu on sitäkin enemmän. Tuntuu kuin tuntisi sairaalan lähes kokonaan sillä perehdytykset ovat jääneet mieleeni hyvin. Kieltämättä on tässä oma ammatinvalintakin käynyt moneen otteeseen mielessä. Virka-aloista olen ollut jo monta vuotta kiinnostunut ja ne tuntuvat tämän rupeaman jälkeen vielä itselleen läheisemmiltä.

Täällä töiden aloittaminen ei minua jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Ehkä kuitenkin vähän mietitytti miten oma kirjoitustyylini täällä otettaisiin vastaan, sillä oma äidinkielen numeroni ei ole tällä hetkellä koulun todistuksessa päätä huimaava. Palautetta blogista olen kuullut paljon ja sekin on ollut ainoastaan positiivista. Työni siis onnistui ja olen itsekin aikaan saannokseeni tyytyväinen.

 

Työpöytäni näköala

Kun sain viestiä siitä, millä yksiköllä tulen kesätyökseni työskentelemään, nousi kasvoille iloinen hymy sillä toiveeni kesätyö yksiköstä täyttyi. Bloggaajan työ on minulle luontaisesti helppoa mutta lisänä viestissä luki ''Henkilöstöpalvelut''. Tämä ei oikeastaan sanonut minulle mitään. Istun tätäkin postausta kirjoittamassa samassa tuolissa, samassa huoneessa, jossa koin elämäni ensimmäisen työhaastattelun. HR-tiimille kuuluvat pääasiassa kaiken maailman korttihommat ja eri ohjelmiin tunnuksien tekeminen. Itsekin sain oman tietokoneen ja sille tunnukset että oman työsähköpostin. Tosin sähköpostia en tajunnut edes kovinkaan usein availla ja sen johdosta meinasi postauksia toiveista jäädä tekemättä ja työpäiviäkin oli tällöin enään vain pari jäljellä.
--> Neuvoksi siis seuraavalle bloggaajalle, tsekkaa sähköpostit!



Kouluruoka voisi olla myös samanlaista!

Viihdyin täällä todella hyvin. Pääsin seikkailemaan ympäri sairaalaa, kävin kokouksissa joista en tajunnut paljoakaan mutta kuitenkin yritin pysyä edes jotenkin kärryillä, pyörähdin Kouvolassa Sospalla, tein töitä myös vapaa-ajallani kuvaillen kotikaupunkiani, tutustuin muihin jaksolaisiin paremmin vierailessani heidän työyksiköillään, mapitin papereita ja kirjoitin kirjeisiin osoitteita, kipaisin poliisiasemalla, kuuntelin keskussairaalan paloturvallisuuskoulutuksen sekä amanuenssien että kesälääkäreiden päivystystä koskevan perehdytyksen, toimistolla kahviteltiin useasti hyvällä porukalla ja välillä nauroin täällä vedet silmissä. Työn puolesta kuukausi oli siis älyttömän onnistunut!

Kotkan poliisiasema

Perehdytyksen ohjelma

Kymäriä tuli useampana päivänä luettua

 

Kiitos paljon kaikille joiden kanssa pääsin tekemään yhteistyötä tämän kuukauden aikana. Oli ilo tutustua teihin! Ennen kaikkea olen todella tyytyväinen siihen kuinka hyvin opinkaan näinkin lyhyessä ajassa sairaalaa tuntemaan. Tavoitteenani oli, etten itse tätä blogia tulisi päivittämään myös potilaan näkökulmasta ja tässä onneksi onnistuin! Iso kiitos Tovelle kun neuvoit ja pländäilit kanssani päivien ohjelmaa ja valitsit minut Carean bloggariksi 2015!  Nyt lähden viettämään kesälomaani ja nauttimaan kesästä. Moikataan kun tavataan!

 



 - Veronica

Dialyysin rytmi

Eilinen aamu alkoi omasta puolestani hieman kiireellä mutta jo edellisenä päivänä sain jo tietää, että viettäisin päivän dialyysihoitoja seuraten. Ennakko käsitykseni tulevasta oli tällä kertaa se, että tiesin koneen kierrättävän veren uudestaan koneen läpi kehoon. Oikea määrite taitaa olla ns. veden suodatus ja kone poistaa sitten oikeiden munuaisten puolesta elimistöstä kuona-aineet. Dialyysipotilaat kärsivät siis kroonisesta tai akuutista munuaisten vajaatoiminnasta.

 

 



Dialyysihoito on todella sitova. Kun munuaisten vajaatoiminta todetaan ja päätetään aloittaa dialyysihoidot, elämä muuttuu kerta heitolla. Ruokavaliolle tulee suurempi merkitys sekä henkinen hyvinvointi joutuu usein koetukselle. Astuessani paikanpäälle itselleni tuli hieman ahdistunut olo. Ei niin, että olisin halunnut tiloista pois, mutta jotenkin empatiakyky heräsi. Potilaat käyvät hoidoissa keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Yksi hoito kestää 4-5h. Minusta se on määrällisesti ja ajallisesti paljon. Siihen lisäten vielä se, että hoitoa voidaan jatkaa jopa monia vuosia samalla rytmityksellä. En ole ennen tajunnut kuinka tärkeät elimet munuaiset todella ovatkaan ja onkin hienoa, että tuollainen ''varamunuaismasiina'' on keksitty!

 

Monille potilaille myös tehdään toiseen käteen useimmiten Fistelisuoni eli yhdistetään laskimo- ja valtimosuoni tavoitteena saada vahva ja kestävä suoniyhteys riittävää verenvirtausta varten sekä onnistuneen hoidon takaamiseksi. Jos ei fisteliä ole, voidaan asettaa mahdollisesti keskuslaskimokatetri. Ikinä en tälläisestäkään ollut kuullut mutta nyt tiedän tämänkin.

 

 

Dialyysihoito on rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Monet odottavat vuoroaan munuaissiirtoon mutta potilaita on enemmän kuin vapaita munuaisia. Suomessa munuaissiirtoja tehdään n. 200 vuodessa. Työ on myöskin työntekijöille joskus henkisesti rankkaa.

 

Elina Heino kertoi minulle dialyysista ja antoi luettavaksi heidän perehdytyskansionsa. Hän on itse käynyt peruskoulun jälkeen lukion, jonka jälkeen opiskeli sairaanhoitajaksi ja sitemmin dialyysihoitajaksi hän päätyi tänne Kymenlaakson Keskussairaalaan. Työnkuvaan kuuluu juuri muun muassa laitteiden laitto ja valmistelu potilaalle, että potilaan kytkeminen laitteisiin. Potilaisiin tutustuu työn ohella ja heitä pääsee seuraamaan pitkänkin ajan. Työ on siis intenssiivistä ja kiitos tulee juuri potilaan olon parantamisesta. Sosiaalisuutta pääsee helposti tässä työssä harjoittamaan.

 

  

 

Meillä on yksi kesätyöntekijäkin dialyysin yksikössä. Olemme molemmat sitä mieltä, että hoitotilasta tulee itselleen haikea olo kun ymmärtää asioista nykyisin vielä enemmän kuin ennen. Potilaita on usein aamuvuorossa jopa 17 yhtä aikaa, joten he tulevat samalla myös tutuiksi heidän käydessään hoidoissa säännöllisesti. Monille potilaille on tilanne todella rankka. Tulevaisuus voi pelottaa, vihan ja masennuksen tunteet voivat noussa pintaan samalla kun tuntee, että elämänhallinta muuttuu laajalti. Sen takia on tärkeää puhua muiden ihmisten kanssa ja mahdollisuuksien mukana myös samassa tilanteessa olevien henkilöiden kanssa. He jos jotkut osaavat samaistua tilanteeseen joka vaikuttaa omaan elämään todella paljon.

 

Meri on päässyt auttamaan pikku hommissa, järjestelemään tavaroita, jakamaan ruokia ja putsaamaan laitteita sekä pitämään potilaille seuraa ja juttelemaan heidän kanssaan. Viikot ovat menneet nopeasti mutta henkisesti rankka yksikkö tämä oli hänellekin. Ajatukseen kuitenkin tottuu ja pian ymmärtää, että hoidot onneksi auttavat ja itsekin voi nähdä potilaiden voinnin parantuvan, kun veri on suodatettu.

 

 

 

 Postaus oli ehkä rankemman puoleisempi lukea mitä yleensä, mutta näin minä dialyysin nuoren silmistä koin. On vaikea ajatella kuinka ihmeellinen ihmiskeho onkaan kaikkien toimintojensa puolesta. Mutta kuitenkin palailen taas pikapuolin astialle toivottavasti vähän positiivisemmissa merkeissä!

 

 

 

-Veronica

 





Sospan pippalot

17.6.2015 teimme pomoni ja toisen henkilöstökoordinaattori Jonnan kanssa retken Kouvolaan Sospan tiloihin. Sain kuulla, että siellä järjestettäisiin kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen perhetapahtuma johon kuuluu erilaisia aktiviteetteja kuten kasvomaalausta ja musiikkiesityksiä. Pääesiintyjänä saimme kuunnella Janne Tulkkia!



Tulinkin töihin poikkeuksellisesti vasta puoli yhdentoista aikoihin. Jonnan kanssa ajeltiin rauhassa kohti Kouvolaa ja matka meni todella nopeasti. Paikanpäältä bongattiin Tove ja lähdettiin katselemaan ympärillemme. Pian kuitenkin Tove nakittautui Sospan grillimaisteriksi yhdessä muiden Toivon Tallin työntekijöiden kanssa. Makkaranpaisto oli tällä ryhmällä todellakin hallussa!

 

 

Makkara ja pillimehu olivat selvästikin myös juhlijoiden suosiossa. Omaan silmääni kuitenkin pisti heti suloiset pikku shetlannin ponit, jotka olivat tulleet tuomaan oman piristyksensä päivän menoihin. Näin heppatyttönä, ponien kanssa taisin viihtyä tovin mutta niin Sospan asukkaatkin. Oli kiva huomata miten eläimet tuovat iloa ihmisille omalla tavallaan.

 

Raviponi ratsunroolissa

 

Amfibi vetämässä kärryjä

 

Paikanpäälle oli järjestetty myös kasvomaalausta ja monien naamoista sellainen löytyikin. Musiikkiesitykset vetivät myös yleisöä puoleensa. Kuusaan bändi soitti ensiksi, jonka jälkeen jäimme odottelemaan Janne Tulkin saapumista. Me emme Jonnan kanssa kauaa kerenneet artistia kuuntelemaan, sillä kotikaupunkimme alkoi jo kutsumaan. Vietimme mukavan päivän erilaisten ihmisten parissa hyvästä säästä nauttien! Täytyy taas kerran todeta, että tämä kesätyö jos jokin on todella monipuolinen!

 

Kasvomaalaus taiteilija

kasvomaalaus mallini

 

 

 

Janne nimmareiden jaossa

 

Näin ollen minun viimeinen työviikkoni on alkanut. On jännää kuinka nämä kesäkuukaudet tuntuvat menevän aivan siivillä mutta odotas vain kun on marraskuu, niin se vain matelee eteenpäin. Juhannuskin on nyt takana päin joten paremmat ilmat voisivat puolestani tulla. Palailen piakkoin!

 

-Veronica





Synnäriltä Kastekin kautta Juhannukseen!

Juhannus kolkuttaa jo ovella! Viikkoon on mahtunut vaikka ja mitä mutta ensi viikolla taitaa tulla blogin puolelle vähän reilumpi postaus tahti sillä postauksia on luonnoksissa muutama julkaisematta ja näin ollen ensi viikko on viimeinen oma työviikkoni ja yritän sitten saada tälle rupeamalle vielä loppu spurtin!

Eilisen päivän vietimme Sospalla perhetapahtumassa, joka on yksi ensi viikon postauksista. Torstai aamun kuitenkin aloitin pyörähtämällä synnytyslaitoksella. Minua kierrätti ja informoi synnytysjutuista Anja Laitinen,  joka toimii Koksilla kätilönä. Mielestäni synnärille vieraileminen oli mielenkiintoista, koska olen itsekin ns. ''täältä lähtöisin'' ja synnyinpaikkani on Kymenlaakson Keskussairaala.

Perustyöpäivää on synnärillä vaikea määritellä. Joskus on kaikki salit täynnä, kun taas joskus jokainen synnystyssali on tyhjä. Synnärillä tilanteet muuttuvat nopeasti mutta kätilönkään ei ole pakko työskennellä juuri synnytyssalissa. Hän voi työskennellä esimerkiksi gynekologiaan liittyvissä tehtävistä tai synnyttäiden äidin kanssa.

Anja itse on käynyt peruskoulun jälkeen lukion. Tämän jälkeen hän luki itsensä sairaanhoitajaksi jonka jälkeen haki Helsingin kätilökouluun. Anja on aina halunnut olla kätilö, sillä työ on monipuolista, haastavaa ja ennen kaikkea opettavaista. Joka synnytys on kuitenkin aina erilainen eikä ole mitään tiettyä kaavaa miten kätilö voisi hoitaa täydellisen synnytyksen. Se tekee työstä mielenkiintoisen sillä reittejä samaan lopputulokseen on monia.

Tästä linkistä voit käydä lukemassa tarkemman infopostauksen synnytyslaitoksesta. Itse jatkoin synnäriltä matkaani kohti Kastekin yksikköä. Kun tutkii blogia lähemmin, löytää Kastekistakin oman postauksen. Sen voit lukeaTämän linkin takaa.

Jarkko aloitti kesätyöt vasta tällä viikolla ja pääsi Kastekin sihteerin hommiin kesätyökseen. Hänen alueenaan on enimmäkseen keittiö ja siitä huolehtiminen. Kahvit hän järkkää työntekijöille aina valmiiksi ja pitää paikat kunnossa. Muulla ajalla hän pääsee mapittamaan papereita kansioihin ja kastelemaan kukkia. Helppoa työtä siis!

Samuli on jatkanut edelleen siivoushommissa. Hänen piti siirtyä Kastekin muihin tiloihin siivoamaan mutta jatkaakin vielä kuvantamisen puolella näillä näkymin myös ensi viikonkin. Sain seurata hetken vierestä heidän touhujaan ja mopinkäyttö on jo aikalailla hallinassa. Hymykin kertoo, että töissä on kivaa!

Minä puolestani toivotan kaikille ihanaa Juhannusta ja turvallista sellaista! Koitetaahan vältellä tämän yrityksen palveluja ja vietetään Juhannus nauttien tästä Suomen ihanasta suvesta. Sääkin näyttää, että kohta sataa kaatamalla mutta pidetään mielet aurinkoisina niin Juhannuksesta tulee onnistunut! Hyvää Juhannusta siis kaikille! :)

-Veronica

Eläkepäiville Carean tapaan!

Taas näppäimistö on kirkkaana edessäni. Eilen saimmekin aloittaa viikon oikein juhlatunnelmissa sillä Carean pitkäaikainen toimitusjohtaja Kari Hassinen jää ansaitusti eläkkeelle. Karilla on takanaan pitkä ura johtajan roolissa, johon hän jo nuorempana esimiehen roolista kasvoi.

 

En olisi kyllä ensimmäisenä työpäivänäni uskonut, että kuinka iso tämä paikka onkaan kaikkine ammattilaisineen. Käsitys sairaalaelämästä on muuttunut jo niin paljon ja nyt on koettu vielä näitä hienoimpiakin tilaisuuksia. Ei jokainen tyttö tälläiseen kesätyöhön pääse!

 

Juttelin hetken myös itse henkilökohtaisesti Karin kanssa, sillä Carea järjesti hänelle hienon tilaisuuden tarjoiluineen. Olimme yhtä mieltä siitä, että työn tekemisen oppii vain käytännössä. Carea tarjoaa nuorille erittäin hyvän mahdollisuuden tutustua sosiaali & terveysalan- toimintoihin.  Hän on itse ollut nuoresta miehestä lähtien esimies ja nyt hän voikin todeta, että haasteet pitivät hänellä mielenkiinnon yllä töihin tulemisen suhteen ja vuosien tuoma kokemus antoi hänelle varmuutta toimia johtajana. Johtajan rooli on ositttain todellisuudessa myös hieman yksinäistä mutta kertaakaan ei ole ollut hänen mielestään vaikea tulla töihin. 26-vuotta hän oli töissä tämän talon palveluksessa mutta työelämässä hän oli yhteensä 43-vuotta ja siihen kun vielä lisätään opiskelut päälle on loppusummana arvostettava työhistoria. Eläke päiviä hän ei niinkään odottanut, sillä hän jatkoi johtajana olemista, vaikka eläkkeelle hän olisi saanut jo jäädä muutama vuosi sitten. Saavutuksistaan Kari saa kuitenkin olla ylpeä ja viimeisimpänä hän sai päätökseen keskussairaalan hankkeen. Hieno lopetus pitkälle uralle!

 

 

 



Bloggaajan tarvittavat varusteet

Huomenna me lähdetään Toven kanssa pyörähtämään Kouvolan seudulla. Siitä kerron pian lisää ja myös Kastek Oy:n kesätyöntekijöiden työkuvioista on tulossa kanssa pientä infopostausta! Siihen asti nauttikaa te blogin muistakin postauksista ja lukaiskaahan Laseri-lehti! Blogikin on päässyt sinne otsikoihin. Oli ilo olla itsekin mukana blogin puolesta lehden toteutuksessa!

-Veronica

Lotrataan käsidesiä!

Pari päivää sitten sain idean ottaa blogiin yhden postauksen aiheeksi sairaalan hygienian. Huomasin, että blogissa kyseistä aihetta ei oltu käsitelty lähes ollenkaan ja kesätyöntekijöitä näkyi sairaalassa mopinvarressa, tuli itselleni sitten idea, että pyhitän tälle tärkeälle asialle oman postauksensa. Sairaalassahan kuitenkin on jos jonkinlaisia mikrobeja, bakteereita ja muita pöpöjä joka paikassa ja niiden ansiostahan me ihmiset yleensä sairaaksi tulemme. Siksi mielestäni on tärkeää korostaa hyvää hygieniaa nimenomaan sairaalassa. Käsidesi onkin isona avaintekijänä täällä!

Käteviä käsidesiautomaatteja on ympäri sairaalaa!

Kymenlaakson keskussairaalassa on korkeatasoinen sairaalasiivous. Siivouksen hoitavilla työntekijöillä on aina tavoitteenan, että tilat ja käytettävät tarvikkeet ovat aina mahdollisimman turvallisia niiden seuraavalle käyttäjälle.

 Pääsinkin sairaalan hygieniaan tutustumaan tarkemmin Tutta Marttisen johdolla. Hänet palkittiinkin juuri vuoden Koksilaiseksi enkä yhtään ihmettele, työ on hänelle silmin nähden tärkeä! Hygienianhoitajan työ on haastavaa mutta monipuolista. Koko ajan tulee opeteltua uutta ja pidettyä kaiken maailman resistenssimikrobit ja tartuntatauti vaarat mielessä ja toki vielä tehtävänä vähentää niiden tartunta mahdollisuuksia. Muiden työntekijöiden kouluttaminen on myös tärkeätä! Kun Ebola oli puheenaiheena melkein jokaisen ihmisen huulilla, oli Tutta kouluttamassa myös Koksin sairaalanväkeä hygienian puolesta kuinka tähän tautiin suhtaudutaan ja miten missäkin järjestyksessä esimerkiksi suojapuvut puettaisiin päälle. Hygieniahoitaja on siis sairaalahygienian asiantuntija. Aina pyritään, että potilaalle ei tulisi sairaalassa olon aikana uusia infektioita joita ei ollut sairaaalaan tullessa. Huonon käsihygienian välityksellä mikrobit vaihtavat omistajia alta aikayksikön ja niin eri taudit pääsevät helposti leviämään.

Tutan urapolku hygienianhoitajaksi alkoi peruskoulun jälkeisellä sairaanhoitajan tutkinnolla. Vuoden hän joutui kuluttamaan myös lukionpenkkiä sillä sairaanhoitajan tutkinnon suorittajan täytyi ensiksi olla 17-vuotias. Täytyi siis vuodeksi keksiä peruskoulun jälkeen jotain tekemistä.  Seuraavaksi hänestä tuli sisätautikirurginen sairaanhoitaja jonka jälkeen erikoistui hygienianhoitoon. Sairaalan sisäinen ammattilaisten tarve on suuri ja monipuolinen. Jos joku olisi minulta kysynyt mitä hygienianhoitaja työssään tekisi, olisin varmastikin vastannut jotain siivoukseen ja käsidesiin liittyvää. Siivous on kuitenkin enemmän laitoshoitajien juttu mutta hyvä, kun taas oppi jotain uutta. Sairaala ''mindmap'' kun vain suurenee ja suurenee päässäni!

Mutta mitäs meidän kesätyöntekijöiden siivoustöihin tulee? Tutustu ja Tienaa- jaksolla muutama työntekijöistä pääsee siivoamaan ympäri sairaalaa. Halusinkin sitten heitä käydä jututtamassa sillä en tiennyt ollenkaan miten he ovat suhtauneet siivoushommiin mutta sain positiivisen kuvan tästäkin! Päivät menevät silläkin saralla nopeasti, koska onhan tekemistäkin paljon. Toinen työntekijöistä on päivystyksessä auttelemassa. Hän pääsee tekemään potilaille välipaloja lattioiden pesun ja sänkyjen petausten rinnalla. Toinen siivouspalveluissa työskentelevä on tällä hetkellä röntgenin luona. Heille kuuluvat myös samankaltaiset työnkuvat lukuunottamatta välipalojen tekoa. He pesevät myöskin lattioita, pyyhkivät pölyjä, siistivät vessat ja pääsevät ajelemaan lattianpesu masiinan kanssa! Sairaalasiivous on kuitenkin itsessään hyvin siistiä eikä sellaista ''likaista hommaa'' jonkalaiseksi sen voisi helposti näin maallikkona kuvitella. Kuitenkin puolestaan se on hyvin tarkkaa mutta puhtaus on todella tärkeää eikä asiasta haluta tinkiä.

Tälläistä on sairaalan hygienian puolella. Kohta puoliin on toinen työviikko taputeltu pakettiin ja vielä aika lailla puolet jäljellä. Ensi viikolla on kuitenkin yksi vapaa päivä sillä juhannus koittaa! Ensi viikon menoihin siis!

-Veronica

Katsaus logistiikkaan

Outoa ajatella, että kohta on jo puolet kesätyö-ajasta mennyt. Aika menee siivillä ja monet kasvot sairaalassa ja sen ulkopuolella eri yksiköissä ovat tulleet itselleni tutuiksi. On myös todella kiva, että ihmiset uskaltavat ja tulevatkin avoimesti juttelemaan kanssani jos he minut jostakin täältä sairaalan alueelta bongaavat! Positiivista on sekin, että olen saanut paljon kehuja kuinka ihana piristys blogi onkin esimerkiksi työpäivän jälkeen luettavaksi. Hyvä juttu siis!

Aamun ensimmäinen kuva

Tänään kävin pyörähtämässä Koksin maanalaisissa kerroksissa. Sieltä löytyy yhtä sun toista käytävää ja niiden reittien opettelu veikin itseltäni hetken, että osaisinn tuolla seikkailla itseni oikeaan paikkaan vielä oikeaan ajankohtaan. Tunnelit ovat pitkiä ja niin aerobista liikuntakin tulee tässä työpäivän ohella sopivasti harjoitettua. Ei oma kunto pääse huonontumaan, vaikka töissä ollaan!

 

 

Minulla oli sovittu tapaaminen Terttu Tyster-Pöhön kanssa heti aamusta ja aiheena tietenkin hänen toimestaan sairaalan logistiikka. Tähän kuuluu niin hankinta kuin ostajatoimi esimerkiksi. Logistiikka sanana kertoi minulle vain sen, että tavaraa tulee ja tavaraa menee ja kuljetuksen hoitavat logistiikka-alan työntekijät ja sitten varasto puolelle erikoistuneet työntekijät hoitavat kuormien purkamiset ja niin edelleen. Logistiikka-ala kuitenkin sisältää täällä paljon muutakin.

 

On hankitatoimea, jonka työntekijät kilpailuttavat eri firmoja esimerkiksi laitteiden ja ostopalvelujen osalta. Ostajatoimen työntekijät taas ostavat ja tilaavat hankintatoimen suosittelemasta firmasta tavaran ja he hankkivat sairaalalle myöskin ne suurempi kustaisemmatkin laitteistot. Kuljetusmiehillä siis töitä riittää, kun tavaraa liikkuu eteenpäin melkein yhtä nopeasti kuin sitä tuleekin. Iso vastuuhan heillä on, kun koko sairaalan tavarajuttuja he joutuvat hoitamaan pienenä mutta toimikkaana tiiminä! Logistiikalle kuuluu myös potilaskuljetus että sisäinen kuljetus, joka kuljettaa muun muassa ruokaa ja lääkkeitä.

 



Tavaraa oikeasti löytyy vaikka millä mitalla

Tertulla on alalta on jo pidempikin kokemus. Hän tosin ei alottanut työuraansa logistiikan merkeissä vaan valmistui ensiksi maanviljelystekniikoksi. Maatilan lopettaessa hän jatkoi töitä mielisairaalassa tilanhoitajan tehtävissä kunnes opiskeli kauppaopiston puitteissa taloshallintoa ja logistiikkaa. Kolmen kuukauden työharjoittelun hän suoritti Koksissa ja vuonna 2003 hän sai vakituisen työpaikan.Vuonna 2004 Terttu valmistui ammattikorkeasta taloushallinnon tradenomiksi.

 

Hänen työtehtäviinsä kuuluvat niin ostotoimen työnkuvat eli erilaisten tavaroiden kuten ruiskujen, kuulolaitteiden tilaaminen ja välittäminen ne tietokantoihin, montako on tilattu ja mistä ja paljonko ne sitten vielä loppuenlopuksi kustanti sekä minne ne sijoittiin. Aamu alkaa yleensä sähköpostien lukemisella ja siitä pikkuhiljaa päivä lähtee käyntiin omalla painollaan. Hän on ollut myös keskusvarastolla aikoinaan töissä ja tykkääkin viettää kahvitauot ''äijäseurassa'' yhdessä kuljetuksen työntekijöiden kanssa. Tällä viikolla Terttu hoitaa myös leikkaussalin ostot joten töitä kyllä riittää!

 

 

 

 

Oma päiväni jatkuikin sitten tietokoneen ääressä. Huomiselle onkin oma postaus taas kirjoitettavana ja sitten olisi taas viikonloppu edessä. Ensi viikolle ollaan pomoni kanssa suunniteltu myös reissua Kouvolaan päin siellä ollessa jokin tapahtuma, josta kerron sitten lähempänä tarkemmin. Yksi yhteistyö postaus on kanssa tiedossa yhden oman työkaverini kanssa, joka on myöskin tällä tutustu ja tienaa- kesätyö jaksolla! Näihin tunnelmiin palaillen.

 

-Veronica



Säteilynkäytön ammattilaiset

Teema linja jatkuu! Tänään vuorossa oli kuvantaminen ja sen ihmeellinen maailma. Ihan en röntgen katse silmissäni toimistolle palautunut, mutta mielenkiintoisen päivän sain taas töissä viettää. Bloggaajan työn monipuolisuus on ihan älyttömän hyvä asia, tykkään tosi paljon!

Mutta jos palaisin astialle ja käännetään katse tiistain valoisaan aamuun ja matkaani kohti Röntgenin toimistoille. Sieltä minut mukaansa nappasi eräs hoitaja, joka johdatti minut CT-kuvausten luokse jossa pirteänä Maiju Kuokkanen oli minua vastassa. Hän perehdytti minua tietokonekerros- kuvauksen toimintapoihin ja mitä kaikkea hänen työhönsä tällä yksiköllä kuuluu. Tarkemman tiivistyksen CT-kuvauksista löytyy kuitenkin Tämän linkin takaa. Käykäähän tsekkaamassa!



Täällä on tummennetut ikkunat, muu sairaala näyttää ulos katsottuna öiseltä



Ajattelin silti ehkä itse kuvailla enemmän magneettikuvauksen maailmaa. Täälläkin töitä tekevät röntgenhoitajat että lääkärit. Röntgenhoitajan ammatti on 3,5 vuoden ammattikorkeakoulun-tutkinnon takana. Ammatin toimenkuva on vaihteleva sillä tässäkin yksikössä materia ja asiakkaat vaihtelevat tiuhaan tahtiin. Potilaat ovat niin lapsia kuin vanhuksia ja siltä väliltä. Yhteisenä tekijänä labralla ja röntgenillä on se, että työ on kolmivuorotyötä ja yöt ollaan yksin. Ilta ja aamuvuoroissa on yleensä ainakin kaksi röntgenhoitajaa paikalla. Monet käyvät ensiksi lukion, jonka jälkeen jatkavat AMK-linjalle jatko-opiskelut mielessään.





 Tällä samaisella kaavalla opiskelunsa toteutti myös Katri Jäppilä. Hän oli tänään työvuorossa magneetilla ja omaan mieleeni koko systeemi oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Magneettikuvaushan perustuu vahvaan magneettikenttään ja ihmisessä olevien vety atomien magneettisuuteen. Tutkimus on kuitenkin pitkäveteisempi kuin esimerkiksi CT-kuvaus ja perustutkimus voikin viedä helposti sen 15-20min aikaa. Onneksi putkessa on sitten rentouttava köllötellä kuulokkeet korvissa, kun kone hoitaa työtänsä. Tai en ehkä sittenkään tuota rentoutusta aivan kokonaan allekirjoita, sillä koneesta lähtee aika kova ääni ja sekin riippuu aikalailla siitä, minkä/mikä kuvasarja on juuri menossa. Pisimmillään kuvaukset voivat kestää jopa reilun tunnin. Toisille ihmisille magneettikuvaus voi siis olla hyvinkin ahdistava kokemus. Laite on ahdas ja siellä täytyy olla täysin paikoillaan. Lapset saattavat erityisesti laitetta pelätä ja hoitajat yrittävätkin ensiksi puhuen rauhoitella potilaan kuvaukseen. Jos puhe ei auta, voidaan turvautua myös Diapamiin joka on rauhoittava lääke. Pienimmät potilaat voidaan myös anestesiaryhmän toimesta nukuttaa kevyeen uneen toimenpiteen ajaksi.

Katri odottelemassa kuvien latautumista

Ympärilläni oli myöskin loistava työporukka! He kehuivatkin ryhmähenkeään ja onhan se totta, että kun ryhmähenki on hyvä, on työntekokin reilusti hauskempaa. Työ on myöskin koko ajan aikamoista opettelua sillä tekninen puoli kehittyy koko ajan. Enään ei tarvitse filmeistä kehittää kuvia diagnosointi kelpoisiksi kuviksi, vaan kone tekee ne suoraan oikeanlaiseksi. Ihmisen anatomia on myöskin hyvä olla röntgenhoitajalla hyvin hallinnassa, sillä sen osaaminen on tärkeässä asemassa ja onhan se kivempi niitä kuviakin katsella kun anatomia on hyvin mielessä ja sitä sitten ymmärtää helposti! Työn ohessa oppii myös paljon ja ala on kehittynyt huimasti. Sen Janette Juntto minulle vakuutti ja röntgenkuvien tulkitseminenkin helpottuu kokemuksen myötä varmasti. Minulle ne näyttivät vielä toistaiseksi enemminkin sellaisilta ''mitään sanomattomilta'' mustavalkoisilta isoilta kuvilta,  mutta kyllä sieltä joitakin asioita jo erotti! Eläinten jalat,  niiden luut ja jänteet ovat minulle eniten noiden kuvausten merkeissä tulleet tutuiksi, joten mielenkiintosta oli nähdä vaihteeksi mm. ihmisen pään sisäistä toimintaa. Ultraäänikuvia on mielestäni vielä vaikeampi katsoa.



Katri, Janette ja Anton tämän päivän työporukasta!

 





 Myöhemmin lähdettiin Katrin kanssa vielä kierrokselle jolla pääsin tutustumaan mm. Angiografiaan ja läpivalaisuhuoneeseen. Angiografiassa tutkitaan verisuonia ja tehdään toimenpiteitä niitä koskien, kuten pallolaajennuksia. Pallolaajennuksista puhutaan myös kouluissa muistaakseni peruskoulun ysiluokalla että lukion ensimmäisellä terveystiedon kurssilla, joten tästä tietää jo jotakin minunkin ikäisetkin nuoret. Läpivalaisussa taas keskitytään esimerkiksi ruoansulatus asiohin. Siellä ei enään niin paljon tutkimuksia tehdäkään mutta angiografiassa sitäkin enemmän sen toimiessa myös toimenpidehuoneena.

Angiografia huone

Läpivalaisuhuone

 

Yhteenvetona voidaan todeta kuvantamisen olevan todella tärkeä yksikkö. Ilman hyviä röntgenkuvia on vaikea nähdä päällepäin mistä kohtaa esimerkiksi päivystykseen saapuneen potilaan käsi on murtunut, jos murtumaa on syytä epäillä. Ajattelutapana ''jos hyöty on suurempi kuin haitta --> kuvataan'' on tällä yksiköllä ja lääkäreillä toimiva. Erilaiset säteilyt voivat olla eri kuntoisille potilaille rankkoja joten monia asioita täytyy ottaa huomioon. Silmiä avartava päivä tämäkin! Sädehoidolla pyörähtäessä tuli itselleni vähän haikea fiilis, kun tietää että useimmiten hoidon yhteydessä ollaan syöpien kanssa tekemisissä mutta sekin kuuluu kuvantamisen alueeseen. Säteilyähän röntgenkin on!

 

Päivän ohessa kiinnostuin myös sairaalan hygieniaan liittyvistä asioista, joten kyseisestä aiheesta taidan tänne ottaa projektiksi postauksen tekemisen! Vaikka siivous on vähemmälle huomiolle jäävä aiheena mutta ei käytännössä, on hygienia erittäin tärkeä asia sairaalassa jossa bakteereja jopa kasvatetaan! Käsidesi onkin tässä firmassa kovassa käytössä ja talon työntekijät varmasti lotraavat sitä minkä kerkeävät!

 

Minä palailen taas seuraavan postauksen merkeissä. On ollut ihana kuulla hyvää palautetta blogista ja toivottavasti tälläisiä pidempiäkin postauksia jaksatte lukea!

 

-Veronica



Bioanalyytikoiden maailmassa

Ensimmäinen viikko on hurahtanut todella nopeasti. Paljon olen kerennyt näkemään ja oppimaan. Mielessäni on paljon ajatuksia joita en ennen ole edes huomannut ennen ajattelevani. Sairaala-maailma on todella suuri ja avartava ja minulla on vielä iso-osa näkemättä. Omatkin jatko-opiskelut alkavat jo näissä meiningeissä mietityttämään!

Keskiviikko vierähtikin Koksin laboratoriossa. Oma mielikuvani veren kulkemisesta oli oikeastaan vain se, että menen verikokeisiin, veri otetaan talteen putkiin, ne viedään labraan jonka jälkeen jossain vaiheessa saan kuulla tulokset. Mitä ikinä sitten tutkitaankaan. Veikkaan, että useammat muutkin ikäiseni ajattelevat näin mutta nyt ymmärrän kuinka suuressa roolissa laboratorio oikeastaan onkaan.

Maria Skyttä kertoi minulle paljon labrasta ja siitä, kuinka hän päätyikin opiskelemaan itselleen Bioanalyytikon ammatin ja toimii nykyisin Koksin laboratoriossa laboratorionhoitajana. Maria itse kävi peruskoulun jälkeen lukion, jonka jälkeen haki ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalyytikon opintoja. Ammatti ei vaadi esimerkiksi lukiosta pitkän matikan, kemian, biologian ja fysiikan opintoja kuten esimerkiksi lääkärin ammattiin ne ovat välttämättömät. Veren ymmärrys kemiallisesti  ei oikeastaan ole työnkuvan pääjuttuna, vaikka koulutuksen puolesta perusasiat tahkotaan hyvin mieleen. Ammatti on enemmän luonne kuin ''viisauskysymys''. Jos luonne on rauhallinen, huolellinen ja tarkka, on kutsumus ammattiin avara. Laboratoriossa tutkijapersoona on valttikortti sillä tutkimistahan se veren tietojen diagnosointi on.

Laboratoriossa myös hyvä asiakaspalvelutaito on tärkeä, sillä verinäytteiden otto että luukulla oleminen tuo sosiaalista kanssa käyntiä koettavaksi muiden ihmisten kanssa. Pienemmissä labroissa on laboratorionhoitajalla enemmän vastuuta mutta isommista sairaalojen laboratorioista saa helpommin vakio työpaikan. Melkein joka päivä laboratoriossa on jonkinlainen kiire, sillä työntekijöitä on vähän. Heiltä vaaditaankin kykyä pystyä työskentelemään pienen paineen alla mutta silti huolellisen tarkasti, jotta tulokset ovat varmasti oikeat. Työssään täytyy siis pystyä priorisoimaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Työ palkitsee nopeasti niin työntekijää, potilasta kuin lääkäriä. Kun tulokset saadaan varmasti oikeana useaan kertaan tarkistettuna lääkärin tietoon, voi potilasta lähteä jatko toimenpiteillä parantamaan. Työntekijä tuntee siis nopeasti itsensä oikeasti hyödylliseksi ja tuntee tekevänsä tärkeää työtä. Toki laitteiden käyttäminen alussa voi tuntua hankalalta ja perehtyminen niihin kestääkin noin puolvuotta, jotta pystyy tekemään päivystystä. Yövuoroissa ollaankin yllätyksekseni nimittäin yksin.

Jo tutkittuja verinäytteitä Niitä on paljon!

 Laboratorion hoitajan aamuvuoro alkaa aamuraportin merkeissä jolloin puhutaan päivän erikoisuuksista sekä saadaan yökön eli yövuorotekijän raportti. Tällöin voidaan myös suunnitella ja käydä läpi viikon oma raportti. Aamun Maria oli kemialla ja kävi hakemassa verinäytteitä sydänteholta. Laboratorioon tullessaan ensiksi hän hoiti tärkeät verikaasunäytteet joiden tutkimiseen veri ei ole hirveän kauan tutkimuskelpoista. Loppupäivä menikin pääasiassa laitteiden luona työskennellessä. Toinen bloggaaja olikin kirjoittanut tiivistelmäpostauksen labratoiminnoista jo ennen minua. Postaukseen pääset tästä!

Työntekijä työssään.

Kiirreellisiä verikaasunäytteitä

Labrassa hoidetaan myös mm. huumetestejä. Meillä on yksi kesätyöntekijä tälläkin yksiköllä ja hänkin tuntee itsensä tärkeäksi ja saa tehdä vaihtelevia töitä. Aika ei käy pitkäksi! Laboratorionhoitajalla on myös iso varmuus siitä, että töitä on aina! Työpaikalla työkaverit kerkeävät vaihtumaan yksiköistä toiseen ja sekä asiakas että tutkinta materia vaihtuu. Työ on monipuolista, mielenkiintoista ja palkitsevaa hyvällä työporukalla! Mitä muutakaan sitä voisi omalta työltään toivoa!

Minä palailen varmaankin seuraavaksi aivan omien mietteineni kanssa seuraavan postauksen merkeissä. Nyt viikonlopun viettoon ja ruudun äärelle jälleen maanantai aamuna!

-Veronica