perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kesäharjoittelijat lomalle!

Nyt olisi sitten sen viimeisen postauksen aika! Ikinä ennen en ollut blogia pitänyt ja pelotti miten se tulisi sujumaan. Postauksia olen kuitenkin saanut kirjoiteltua ja kävijämäärä blogissa on kohonnut huimasti! Tänään ylittyi 10 000 kävijän raja. Kiitos siitä teille kaikille lukijoille! Tämä blogi pysyy netissä vielä muutaman kuukauden, joten aikaa on lueskella vielä vanhoja postauksia.

Työ, mitä olen saanut tämän kuukauden aikana tehdä, on ollut monipuolista ja todella mielenkiintoista! Oli hienoa päästä tutustumaan eri yksikköihin. Monestakaan en ollut aiemmin tiennyt mitään, kuten sairaala-apteekista tai Sosiaalipalveluiden laajasta toiminnasta. Kiitos kaikille, jotka ovat minulle työpaikkoja esitelleet!

Tutustumisten lisäksi olen koko kuukauden ajan ollut hoitamassa vaatehuoltoa, taitellut kansioita sekä mapittanut papereita. HR-palvelut, jossa työskentelin tämän kuukauden tuottaa henkilöstöjohtamiseen liittyviä tukipalveluita Carea konsernille. Erilaisia tehtäviä on mm. varmistaa palvelusuhteiden lainmukaisuus sekä henkilöstön yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu ja työturvallisuuden ja terveellisen työympäristön valvominen.

Kuukausi kului todella nopeasti! Olen nähnyt ja kuullut uutta ja oppinut sairaalasta niin paljon. Erityiskiitos Lasselle ja Tovelle, jotka ovat auttaneet minua työssä ja blogin kirjoittelussa! Kiitos myös kaikille työkavereille! Täällä Carealla on ollut mahtavaa työskennellä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut ainutlaatuista kokemusta. Blogin pitäminenkin on ollut todella antoisaa ja toivottavasti myös te lukijat olette tästä pitäneet.


Tässä me kaikki heinäkuussa työskennelleet Tutustu työelämään ja tienaa-nuoret

Nyt toivottelen kaikille hyvää loppu kesää sekä rauhallisia meripäiviä!
Kiitos kaikille!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lähes 1600 synnytystä vuodessa

Viimeinen tutustumiskohteeni oli synnytyssali. Samaan yksikköön kuuluu myös äitiyspoliklinikka, naistentautien poliklinikka sekä synnyttäneiden vuodeosasto 8b. Vastasyntyneiden teho-osasto ei kuitenkaan kuulu samaan yksikköön, vaikka sijaitsee 8b osastolla.

Vuodessa synnytyksiä on 1500-1600 ja vuorokaudessa synnytyksiä voi olla nollasta kymmeneen. Synnyttäviä on koko Kymenlaakson alueelta. Lisäksi maahanmuuttajien sekä Venäläistaustaisien synnytykset ovat lisääntyneet. Kieliasioitten kanssa on kuitenkin pärjätty hyvin.

 Äidit ovat laittaneet nuppineulan sen maan kohdalle mistä ovat kotoisin. Synnyttäjiä on siis ollut eri puolilta maailmaa.

Kätilöitä osastolla on paikalla koko ajan kolme ja heidän lisäkseen yksi päivystävä lääkäri. Hoitajien omasta toiveesta työtä tehdään kahdessa vuorossa: aamuvuoro on 7-19.45 ja yövuoro 19.30-7.15. Näin synnyttävän äidin kätilö ei vaihdu koko ajan. Tähän systeemiin ovat niin hoitajat kuin asiakkaatkin tyytyväisiä.

Kivunlievitykseen on useita keinoja. Lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja ovat asennot, liikkuminen, apuvälineet esimerkiksi säkkituolit sekä jumppapallot, amme, jossa äiti voi olla, lämmin viljasäkki, jonka voi laittaa selän alle tai mahan päälle sekä aquarakkulat. Lääkkeettömien kivunlievityskeinojen lisäksi suun kautta voidaan antaa tehokkaita kipulääkkeitä. Käytetyimpiä kivunlievitysmenetelmiä on ilokaasu. Näiden lisäksi on erilaisia puudutuksia, joihin epiduraalipuudutuskin kuulu. Yhteistyötä tehdään leikkausyksikön kanssa, sillä keisarinleikkaukset tehdään leikkaussalissa.

Amme, jossa äiti voi lämpimässä vedessä lieventää kipuja.

Synnytyssaleja on sairaalassa 5.  Vauvaa seurataan synnytyssalissa vähintään kaksi tuntia synnytyks
en jälkeen, josta äiti ja lapsi sitten siirtyvät vuodeosastolle. Kätilö toimii pääsääntöisesti itsenäisesti synnytyksessä äidin tukena, mutta tarvittaessa lääkäri on apuna synnytyksessä. Mikäli vauva syntyy yllättäen kotona tai matkalla sairaalaan, lähtee kätilö ambulanssin mukana auttamaan äitiä synnytyksessä. Ennalta sovittuja kotisynnytyksiä ei kuitenkaan tehdä.
Jos vauvan tilassa on synnytyksen jälkeen jotakin poikkeavaa, viedään hänet virvoitteluhuoneeseen. Siellä
tutkitaan onko hoidolle tarvetta.             


Synnytyssali

Virvoitteluhuone

Kätilö tekee äidille kaksi ultraäänitutkimusta raskauden aikana, mikäli raskaudessa ei ole mitään
poikkeavaa. Vuodessa tehdäänkin noin 3200 kätilön tekemää ultraäänitutkimusta. Lisäksi lääkäri tekee tutkimuksia tarvittaessa. Lääkärin sekä kätilön tekemiä ultraäänitutkimuksia on yhteensä n. 8000 vuodessa. Äitiyspoliklinikka onkin Kotkan neljänneksi suurin poliklinikka käyntimääriltään.

Kätilöiden tilanne on tällä hetkellä kohtalainen eikä suurempaa pulaa ole. Pääasiassa työskennellään iloisten asioiden parissa, mutta mikäli raskaudessa tai synnytyksessä tulee vastoinkäymisiä, on se rankkaa niin perheelle kuin kätilöllekin. Ilmapiiri on kuitenkin iloinen ja rauhallinen. Ja pienet vauvat, joita pääsin näkemään, olivat tietysti todella suloisia!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Sairaala-apteekin maailmoissa

Sairaala-apteekista en ollut kuullut mitään ennen tänne tuloani, ja vaikka sainkin kuulla siitä, luulin sitä aivan erilaiseksi. Se on varasto kaikille sairaalassa käytettäville lääkkeille. Lääkkeitä jatkuukin silmänkantamattomiin! Sairaala-apteekista toimitetaan lääkkeitä mm. Karhulan sairaalaan sekä Haminaan. Ulkoisten toimitusten lisäksi lääkkeitä kuljetetaan talon sisällä osastoille. Osastot tekevät tilaukset, joiden perusteella sairaala-apteekissa lääketyöntekijät keräävät lääkepakkaukset niin, että jokainen osasto saa tilaamansa lääkkeet.

Lääketyöntekijöiden lisäksi sairaala-apteekissa työskentelee farmaseutteja sekä proviisoreja. Kukaan ei kuitenkaan työskentele samassa työtehtävässä koko aikaa vaan työpisteitä vaihdetaan kahden viikon välein. Näin myös työparit vaihtuvat.

Lääketyöntekijöiden työnkuvaan kuuluu monenlaisia asioita. He mm. keräävät lääkkeitä toimitusta varten, purkavat lääkkeitä hyllyihin sekä hävittävät lääkkeitä, jotka ovat esimerkiksi vanhentuneita. Farmaseutit taas mm. tarkastavat tulevat tilaukset ja hoitavat sisäisiä sekä ulkoisia toimituksia. Farmaseutteja on lääketoimituksessa kolme, joten heillä jokaisella on hieman erilaiset työnkuvat.

Lääkevalmistustiloissa valmistetaan mm. syöpähoitoihin tarvittavia sytostaatteja. Sytostaatteja valmistetaan yli 10 000 annosta vuodessa ja virheitä ei saa tulla. Eri sytostaateilla on lisäksi erilaisia käsittelyohjeita. Jotkut eivät kestä valoa, ja tästä syystä on peitetty folioon, jotkut taas on käytettävä jo heti samana päivänä. Näistä syistä sytostaattien teko on varmaankin haasteellisin paikka sairaala-apteekissa. Niiden valmistuksen täytyy lisäksi olla täysin aseptista. Suojapukeutuminen onkin tärkeää ja tarkkaa. Oikeastaan vain silmät näkyvät sen jälkeen, kun työntekijän on pukeutunut tarvittaviin steriileihin suojapukuihin.


Taustalla lääkevalmistustiloja

Peruslääkevalikoima kilpailutetaan kahden vuoden välein. Tällöin lääkkevalikoima saattaa hieman muuttua. Hinnat ovat lisäksi hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi monet aiemmin mainitsemistani sytostaateista ovat monien tuhansien arvoisia. Lääkkeiden hintahaarukka on siis muutamista kymmenistä senteistä moniin tuhansiin.

Sitten vielä hieman Kuusankoskella sijaitsevasta lääkkeiden annosjakelu laitteesta. Laite annostelee lääkkeet pusseihin niiden tietojen mukaan, joita koneeseen on syötetty. Työntekijä on tilassa aina mukana, mutta laite säästää hoitajat kuitenkin lääkkeiden jaolta ja on siis paljon nopeampaa ja kannattavampaa. Kone voi tehdä joskus pieniä virheitä ja huoneessa on tästä syystä vielä tarkastuskone, joka tunnistaa lääkkeet niiden pinta-alan perusteella.

Lääkkeidenannosjakelu-laite

Tarkistuskone

Jälleen mielenkiinotinen aihe! Vielä yhden blogikirjoituksen kirjoitan ennen kuin tämän viikon jälkeen työni päättyvät täällä Carealla. Aika on kulunut todella nopeasti! Olen viihtynyt todella hyvin. En blogin kohtalosta tiedä vielä tarkemmin, mutta ilmoittelen siitä sitten kun tiedän.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Leipomista ja laulelua

Perjantaipäiväni kului jälleen Kuusankoskella Sosiaalipalveluissa. Tällä kertaa tutustuin leireihin. Leirit ovat lyhytaikaishoitoa lapsille, nuorille ja aikuisille asiakkaille, jotka asuvat kotona.

Leirejä on kahdeksan ja niissä jokaisessa on 6-9 asiakasta. Ohjelmaan kuuluu aluksi tutustumista, mutta muuten viikolla uidaan, käydään retkellä, leivotaan ja pidetään hauskaa yhdessä. Leirillä, jolla vierailin, painotettii  lähinnä uintia ja ruoanlaittoa. Kävimmekin poimimassa mustikoita, joista sitten yhdessä leivottiin mustikkapiirakka.


 

Leivonta tapahtui pienemmissä ryhmissä. Samaan aikaan muu porukka lauleli karaokea tai pelasi korttia. Leirillä ketään ei moitita eikä pilkata, ainoastaan nautitaan toistensa seurasta ja pidetään hauskaa yhdessä.
  


Yllytyshulluna myös minä suostuin yhden kappaleen laulamaan.

Leirit ovat todella toiminnallisia. Koko ajan tehdään yhdessä kaikenlaista mukavaa. Pihalla on mm. trampoliini sekä leikkikenttä, jotka ovat kovassa käytössä. Leirillä ollaan yötä maanantaista perjantaihin. Leiriläiset ovat  osittain samoja vuodesta toiseen, mutta joukkoon mahtuu kuitenkin aina myös uusia tuttavuuksia. Leiri on lapsille se kesän kohokohta, jota odotetaan heti edellisen päätyttyä. Ne ovat niin suosittuja, etteivät kaikki ketkä hakevat välttämättä sinä vuonna mahdu mukaan. Leiriläisiä pyritään ottamaan tasapuolisesti mukaan ja lähes kaikki pääsevätkin nauttimaan leiristä.

Leirejä on ollut jo monena vuonna. Hyviä puolia löytyy vaikka millä mitalla, mutta yksi huomattava parannus muihin samankaltaisiin leireihin on se, että tämä on alle 16-vuotiaille ilmainen. Yli 16-vuotiailta perittävä maksu on kuitenkin pieni. Kunta maksaa alle 16-vuotiaiden leirin ja tämä antaa kaikille saman mahdollisuuden päästä leirille. Leiriläisiä tulee mm. Kotkasta, Haminasta ja Kuusankoskelta.

Niin asiakkaat kuin työntekijätkin ovat pitäneet leiristä kovasti. Vaikka leiriviikko on ollut mahtava, oli asiakkaista myös kiva palata kotiin. Moni aikoo tulla myös ensi vuonna uudestaan. Kaikkien ilmeistä kyllä huomasi, kuinka he nauttivat leiristä. Vierailun jälkeen jäi kyllä hyvä fiilis!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sydäntutkimusta!

Keskiviikkona vierailin sydäntutkimusyksikössä.
Yksikössä tehtäviä toimenpiteitä on mm. sydämentahdistinten laitto ja - vaihto, sepelvaltimoiden
varjoaine kuvaukset sekä pallolaajennukset.
Päivittäin toimenpiteitä on 4-6. Tilanteet kuitenkin muuttuvat helposti, sillä akuutit potilaat menevät varattujen edelle. Työntekijöiden on siis totuttava äkillisiin
suunnitelmien muutoksiin. Pääasiassa potilaita tule lähetteellä. Jonot eivät ole kovin pitkiä.

Osastolle voi tulla kahta reittiä: poliklinisesti tai osaston kautta. Yksikkö on avoinna vain virka-ajan, eli iltaisin ja viikonloppuisin potilaat menevät Helsinkiin Meilahteen.
Ennen kaikki tähän yksikköön saapuvat potilaat menivät suoraa Helsinkiin, mutta vuonna 2004 toiminta on alkanut myös täällä Keskussairaalassa. Toiveena on, että tulevaisuudessa toiminta olisi ympärivuorokautista myös Kotkassa.

Eri toimenpiteiden kesto vaihtelee paljon myös tässä yksikössä. Tahdistimen laitto kestää 2-3 tuntia, mutta sydänverisuonten kuvaus vain noin 30 minuuttia. Missään näistä toimenpiteistä ei potilasta nukuteta vaan kaikki tehdään
paikallispuudutuksessa. Lisäksi kaikissa toimenpiteissä
käytetään varjoainetta, josta kerroin jo röntgen-
postauksessa tarkemmin.

Toimenpiteissä mukana on sairaanhoitajia sekä röntgenhoitaja. Työntekijät käyttävät lyijypukua, sillä he ovat alttiina säteilylle. Toimenpiteen jälkeen koneelta katsotaan aina potilaan saama säteilyannos. Säteilymäärät eivät kuitenkaan ole kovin suuria.

                          
Lasi on siirrettävä ja toimii säteily suojana. Mikäli sairaanhoitajaa ei jokaisena hetkenä tarvita, voi hän mennä lasin taakse seisomaan ja välttyy näin säteilyltä.


Kuvaukset tallentuvat CD-levylle. Näin tiedot on helppo lähettää esimerkiksi Helsinkiin tarvittaessa. Kaiken maailman laitteet ja koneet on tunnettava hyvin tässä yksikössä työskennellessä. Lisäksi hygienia on hyvin tärkeää. Yksikön työ on vaativaa, sillä sydän on herkkä ja tärkeä elin eikä virheisiin ole varaa. Työntekijät ovat kuitenkin ammattitaitoisia ja suoriutuvat vaativasta tehtävästä hienosti. Ei voi muuta kun ihaillen katsella heidän rauhallisuuttaan näinkin vaativassa työssä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Pillerit parantaa

Tiistaina kiertelin muutaman tunnin tutustumassa osastofarmaseutin työhön. Jälleen pääsin tutustumaan ammattiin, joka ei entuudestaan ollut minulle tuttu. Osastofarmaseutit vastaavat lääkehuollosta. He ylläpitävät osaston lääkevarastoa, tarkistavat lääkärien määräämät lääkelistat, varmistavat ettei vanhoja lääkkeitä ole hyllyssä, jakavat lääkkeet, antavat lääkeneuvontaa ja toimivat myös sairaala-apteekin ja osaston tiedon välittäjänä. Kun juttelin osastofarmaseuttien kanssa, huomasin että heillä on valtavasti tietoa lääkkeistä ja muusta lääkintään liittyvistä asioista. Heillä täytyykin olla uusin tieto, jotta potilaat saavat lääkkeensä oikein ja turvallisesti.

Lääkkeitä on paljon jo osastojen lääkevarastoissa ja se on vasta alkua! Jonain toisena päivänä pääsen vierailemaan sairaala-apteekissa, jossa on koko sairaalan varastot.

Hyllyt olivat täynnä erilaisia lääkkeitä. Niistä osastofarmaseutti osaa valita listan mukaan oikeat ja jakaa potilaille.

Täällä keskussairaalassa on ensimmäinen osastofarmaseutti tullut vuonna 2009. Tällä hetkellä osastofarmaseutteja on neljä. He eivät kierrä osastojen välillä vaan ovat aina samassa paikassa. Toiveena olisi, että jokainen osasto saisi oman farmaseutin. Alun perin yksi periaatteista oli, että hoitajilla jäisi aikaa omiin töihinsä ja lääke huolto jäisi jollekin toiselle. Periaate ei ole kovin vanha, mutta yleinen käytäntö monissa sairaaloissa.

Vaikka työnkuva on jokaisella farmaseutilla sama, tuntevat he parhaiten oman osastonsa lääkehuollon. Kirurgisella puolella tarvitaan paljon kipulääkkeitä, säde poliklinikalla tarvittavat lääkkeet ovat taas jo aivan erilaisia. Osastofarmaseuteista kuuli pelkkää positiivista palautetta eikä heistä aiota luopua. He ovat korvaamaton apu, mikäli lääkkeistä tulee kysyttävää. He ovat kuin käveleviä tietopankkeja.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ryhmätyöskentelyä röntgenissä

Perjantaina vierailin röntgenosastolla Anne Leppämäen opastuksella. Leppämäki on osastonhoitaja, mutta aikaisemmin on työskennellyt röntgenhoitajana. Aloitimme kieroksen seuraamalla eri toimenpiteitä tutkimushuoneissa. Tutuin huone niin minulle, kuin varmasti monelle muullekin, oli luukuvaushuone. Näitä sairaalassa on kolme. Tutkimushuoneita on yhteensä yhdeksän: angiohuone, mammografiahuone, läpivalaisu (LPV) huone, luukuvaushuoneet, ultraäänihuone, tietokonetomografiahuone (TT) ja magneettihuone. Nuo nimet eivät ainakaan minulle kertoneet paljoakaan, joten selvennän sitä myös tässä.

Tietokonetomografia (TT) eli viipalekuvaus on tutkimus, jossa röntgensäteiden avulla otetaan poikkileikekuvia. Tämän avulla saadaan eroteltua yksityiskohtia kuten luita tai verisuonia. Apuna käytetään myös varjoainetta, joka saa verisuonet näkymään kuvassa selvemmin.TT-tutkimuksessa säteilymäärät ovat suuria, mutta tutkimus on hyvin lyhyt ja kivuton. Lisäksi kuvia tulee satoja yhdessä vartalonkuvauksessa. Tässä kuva TT-kuvasta sekä varjoainetta säätelevästä laitteesta:


Seuraavaksi suuntasimme kohti ultraäänihuonetta. Ultraäänikuvauksista minulle tulee mieleen odottavat äidit ja vauvan sukupuolen selvittäminen. Käynti osastolla muutti kuitenkin oletuksia! Kun vierailimme huoneessa, oli pieni lapsi tutkittavana, jonkin sisäelimen toiminnan takia. Ultraäänellä tutkitaankin usein vatsan aluetta ja sisäelimiä. Ultraäänitutkimukset täydentävät röntgentutkimuksia ja ovat myös osittain korvanneet niitä. Tätä menetelmää käyttämällä vältytään myös säteilyltä. Ultraäänitutkimuksia tehdään toiseksi eniten heti luukuvausten jälkeen. Vuonna 2012 ultraäänitutkimuksia tehtiin 9231. Luku on kuitenkin pieni verrattuna luukuvauksiin, joita tehtiin saman vuonna 54 048! Yhteensä kaikkia tutkimuksia vuonna 2012 tehtiin 84 548. Aikamoinen yksikkö on tuo kuvantaminenkin!

Luukuvantaminen josta jo aiemmin mainitsinkin, on varmaankin tuttu suurelle osaa. Tutkimus kestää 5-30 minuuttia ja on kivuton. Tutkimuksia tehdään pienistä vauvoista vaareihin asti. Mikäli potilas ei esimerkiksi ensiavusta tai teho-osastolta pääse röntgeniin paikalle, viedään osastokuvauslaite osastolla ja kuva voidaan ottaa paikan päällä.

                                               Salia valmistellaan röntgenkuvausta varten                                                    

                                                                Osastokuvauslaite


Tuntemattomin toimenpide minulle, oli angiografia, jossa tehdään valtimoiden kuvauksia. Tässäkin tutkimuksessa apuna käytetään varjoainetta. Tutkimus on pitkä, noin 1-2 tuntia. Tutkittavaa ei nukuteta, mutta tutkimuksen jälkeinen lepo on kuitenkin tärkeää. Röntgenlääkäri on toimenpiteessä läsnä ja altistuu itsekin röntgensäteilylle. Tämän vuoksi lääkäri käyttää suojaavaa lyijypukua.
                                           Apuvälineitä toimenpiteeseen sekä tutkimuslaite.                   
 

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on mangneettitutkimukset. Menetelmä perustuu kehossa olevien atomien reagointiin ja liikkeeseen laitteen mangeettikenttää kohti. Tutkitusti tämä menetelmä ei ole vaarallinen. Pääsy huoneeseen on kuitenkin tarkkaa, sillä mangneetti vetää kaikenlaisia metalliesineitä puolensa. Mm. kelloja, koruja, pankkikortteja tai kuulolaitetta ei huoneeseen saa mukaan ottaa. Myös sydämentahdistin estää tutkimuksen teon. Kuvaus on täysin kivuton ja kestää 15-45 minuutti. Tutkimuksen aikana on oltava paikoillaan. Putki jossa potilas on, voi aiheuttaa ahdistusta. Vaikka se onkin avoin molemmista päistä, joudutaan tutkimus aina välillä keskeyttämään ja on yritettävä myöhemmin uudestaa, mahdollisesti rauhoittavia apuna käyttäen.



Kuvantamisprosessi on pitkä ja vaatii monen ihmisen yhteistyötä. Potilaan saapuessa ilmoittautumaan, kirjaa sihteeri hänet saapuneeksi. Tämän jälkeen röntgenhoitaja tekee tutkimuksen ja kuvat tallentuvat digitaalisina. Seuraavaksi radiologi tekee röntgenlausunnon ja osastosihteeri kirjoittaa tämän puhtaaksi. Tämän jälkeen potilaan lähettänyt lääkäri saa tiedon röntgenin tuloksista. Lausuntoja tulee usea sata päivässä, joten ei voi kun hattua nostaa toimivalla ja tehokkaalle systeemille ja tiimityölle!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Apua elämän arjessa


Sospassa eli sosiaalipalveluissa pääsin vierailemaan useammankin kerran. Toisella kerralla seurasin Jarin muuttoa Toivolasta Maununniittyyn ja pääsin haastattelemaankin häntä. Vierailun kohteena oli siis kaksi juuri valmistunutta asumisyksikköä. Yksiköissä tarjotaan tuettua asumista erilaisissa elämänvaiheissa.
Uudet asunnot ovat hienoja, siitä kaikki olivat samaa mieltä. Huoneet olivat viihtyisiä, samoin yhteiset tilat. Jokaisessa asunnossa oli oma pieni terassi. Monen  mielestä tämä oli paras juttu. Kun tätä uutta asumisyksikköä vertasi vanhempiin, huomasi suuren eron. Viihtyvyys oli lisääntynyt huimasti. Asunnot olivat kauniinpia ja suurempia.

 Tässä hieman kuvia:




    


Jari oli haastattelua tehtäessä nukkunut yhden yön uudessa kodissa.  Haastatellessa hän kertoi pitävänsä uudesta asunnostaan kovasti. Varsinkin oma keittiö ja keittiössä oleva kahvinkeitin ja oma telkkari olivat tosi kivoja! Jari pyysi, että nimenomaan kahvinkeitin pääsee kuvaan.  

Jari on antanut luvan kuvansa julkaisemiseen.



Sospan alue on kuin pieni oma kaupunki. Rivitaloja oli monia, oli oma koulu ja jopa oma hammaslääkäri! Vaikka näin on, ei ole tarkoitus elellä vain siellä omassa kylässä. Palveluita haetaan sieltä mistä muutkin ja tuettua asumista toteutetaan myös Kuusankosken keskustassa. 
Oli avartavaa päästä tutustumaan sosiaalipalveluihin tarkemmin. Asukkaiden viihtyvyyttä pyritään parantamaan kaikin keinoin ja uudet rivitalot olivat viihtyisät! Kaikki tervehtivät iloisesti ja näyttivät nauttivan olostaan. Sospan toiminnasta en ennen tiennyt mitään, joten oli hienoa päästä vierailemaan siellä!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Cafe Helmi, hyvää ruokaa ja rentoa meininkiä!

Torstaina lähdin kohti Kuusankoskea ja sospaa eli sosiaalipalveluita yhdessä Lasse Kosteen kanssa. Ennen tätä kävimme kuitenkin syömässä kahvila Helmessä. Kuusankosken keskustavassa sijaitseva Cafe Helmi on osa sosiaalipalvelujen vastuualueen toimintaa. Kahvila ei ole pelkkä kahvila vaan sen tavoitteena on olla myös sosiaalisesti merkityksellinen.  Helmessä työskentelee kahvilatyöntekijän ja työtoiminnan ohjaajien lisäksi Työelämäosallisuutta-hankkeen harjoittelijoita ja kehitysvammaisia henkilöitä. Kahvilassa on rento ja iloinen tunnelma. Ruoka tarjoillaan suoraan pöytään ja se on todella hyvää! Lisäksi helmessä toimii myymälä, jossa myydään itse tehtyjä esineitä. Lähes kaikki esineet on tehty kierrätysmateriaaleista tai asiakkaat ovat itse tuoneet materiaalit mikäli ovat tilanneet työn.


Esimerkiksi kissalle tulevaan petiin oli asiakas itse tuonut tarvikkeet valmistusta varten. 
Muita tilattuja tuotteita oli mm. patalaput

Myymälä oli mielenkiintoinen ja huomasi kuinka erilaisia tavaroita voi kierrättäen valmistaa! Tässä vielä muutamia:


Helmi on toiminut kaksi vuotta. Kysellessäni työntekijöiden fiiliksiä, kaikki kehuivat paikkaa ja sanoivat nauttivansa työstä. Yhtäkään negatiivista kommenttia ei kuulunut. Kahvila oli mukava ja viihtyisä ja suosittelen vierailemaan siellä! Erilaiset esineet olisivat houkutelleet ostamaan, niin kauneuden kun edullisenkin hinnankin puolesta. Mielestäni on hienoa, että tämän kaltaista tukityövoimaa järjestetään. Vierailu Helmessä oli mielenkiintoinen ja hyvin positiivinen kokemus.

       
Iloiset työntekijät ruokatauolla 

torstai 4. heinäkuuta 2013

Sairaala on suuri rakennus!

Maanantaina aloitimme ensimmäisen työpäivän kierrellen sairaalaa ja tutustuen siihen. Silloin jo hämmästelin sen kokoa.Kun sairaalan ohi kulkee, ei tajua kuinka valtava se onkaan. Varastotiloja jatkuu pitkälle maan alle ja ne pursuavat kaiken moista tavaraa tiskiharjoista lähtien. Pääsin myös vierailemaan katolla, josta oli upeat näkymät! Tässä muutama kuva joita sain katolla ollessamme otettua:
 
Maisemat olivat upeat! Kotkan keskustakin häämötti puiden takana…

Rakennus on suuri ja niin on myös sen energian kulutus. Keskussairaalaa lämmitetään kaukolämmöllä ja energiaa vuodessa kuluu n. 9000 MWh eli sillä lämmitettäisiin n. 345 omakotitaloa vuoden ajan.
Lisäksi Keskussairaalan välinehuollon tarvitseman höyryn tuotantoon kuluu maakaasua vuodessa n. 154500 m3 eli sillä maakaasumäärällä lämmitettäisiin vielä sata omakotitaloa lisää.
Käyttövettä (vesijohtovettä) sairaala kuluttaa vuodessa n. 65000 m3 vuodessa eli se määrä riittäisi 433 omakotitalolle. Sähköä kuluu n. 7 GWh (gigawattituntia) vuodessa eli tällä määrällä sähköä lämmitettäisiin n. 300 omakotitaloa vuoden ajan.
Keskussairaalan kokonaispinta-ala on 50934 m2 ja se on noin 340 omakotitalon verran, jos normaali omakotitalo on n.150 m2. Eli aikamoisessa rakennuksessa tämän heinäkuun työskentelen!



                                  Kahvila näyttää hieman erilaiselta näin ylhäältäpäin kuvattuna

Voin kyllä myöntää, että maanantai-aamuna tänne tulo jännitti, ja paljon! Tämä on ensimmäinen kesätyöni, joten en oikein tiennyt mitä työ toisi tullessaan. Olen kuitenkin pääsyt nyt hoitamaan vaatehuoltoa sekä mapittanut papereita ja taitellut kansioita. Kaikki ovat olleet todella mukavia ja olen viihtynyt täällä Carealla. Ensi viikolla kirjoittelen taas uuden postauksen. Kommentoikaa toki ja kertokaa mielipiteenne blogista. Hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Moikka vaan!
Nyt on sitten bloggaaja vaihtunut ja minä, Erika jatkan tätä heinäkuun ajan. Olen siis 15-vuotias peruskoululainen ja jatkan tätä blogia siitä mihin Emilia pääsi. Emilia on kirjoittanut hienosti, joten on isot saappaat täytettävinä. Itse en ikinä ole blogia kirjoittanut, mutta eiköhän tämän idean pian tajua!
Pikku hiljaa alkaa ensimmäinen työpäiväni täällä olla lopuillaan  ja myöhemmin kirjoittelen sitten niistä ammateista ja vierailuistani eri osastoilla.
Mukavaa viikon alkua kaikille!