Keskiviikko vierähtikin Koksin laboratoriossa. Oma mielikuvani veren kulkemisesta oli oikeastaan vain se, että menen verikokeisiin, veri otetaan talteen putkiin, ne viedään labraan jonka jälkeen jossain vaiheessa saan kuulla tulokset. Mitä ikinä sitten tutkitaankaan. Veikkaan, että useammat muutkin ikäiseni ajattelevat näin mutta nyt ymmärrän kuinka suuressa roolissa laboratorio oikeastaan onkaan.
Maria Skyttä kertoi minulle paljon labrasta ja siitä, kuinka hän päätyikin opiskelemaan itselleen Bioanalyytikon ammatin ja toimii nykyisin Koksin laboratoriossa laboratorionhoitajana. Maria itse kävi peruskoulun jälkeen lukion, jonka jälkeen haki ammattikorkeaan opiskelemaan bioanalyytikon opintoja. Ammatti ei vaadi esimerkiksi lukiosta pitkän matikan, kemian, biologian ja fysiikan opintoja kuten esimerkiksi lääkärin ammattiin ne ovat välttämättömät. Veren ymmärrys kemiallisesti ei oikeastaan ole työnkuvan pääjuttuna, vaikka koulutuksen puolesta perusasiat tahkotaan hyvin mieleen. Ammatti on enemmän luonne kuin ''viisauskysymys''. Jos luonne on rauhallinen, huolellinen ja tarkka, on kutsumus ammattiin avara. Laboratoriossa tutkijapersoona on valttikortti sillä tutkimistahan se veren tietojen diagnosointi on.
Laboratoriossa myös hyvä asiakaspalvelutaito on tärkeä, sillä verinäytteiden otto että luukulla oleminen tuo sosiaalista kanssa käyntiä koettavaksi muiden ihmisten kanssa. Pienemmissä labroissa on laboratorionhoitajalla enemmän vastuuta mutta isommista sairaalojen laboratorioista saa helpommin vakio työpaikan. Melkein joka päivä laboratoriossa on jonkinlainen kiire, sillä työntekijöitä on vähän. Heiltä vaaditaankin kykyä pystyä työskentelemään pienen paineen alla mutta silti huolellisen tarkasti, jotta tulokset ovat varmasti oikeat. Työssään täytyy siis pystyä priorisoimaan asiat tärkeysjärjestykseen.
Työ palkitsee nopeasti niin työntekijää, potilasta kuin lääkäriä. Kun tulokset saadaan varmasti oikeana useaan kertaan tarkistettuna lääkärin tietoon, voi potilasta lähteä jatko toimenpiteillä parantamaan. Työntekijä tuntee siis nopeasti itsensä oikeasti hyödylliseksi ja tuntee tekevänsä tärkeää työtä. Toki laitteiden käyttäminen alussa voi tuntua hankalalta ja perehtyminen niihin kestääkin noin puolvuotta, jotta pystyy tekemään päivystystä. Yövuoroissa ollaankin yllätyksekseni nimittäin yksin.
 |
| Jo tutkittuja verinäytteitä Niitä on paljon! |
Laboratorion hoitajan aamuvuoro alkaa aamuraportin merkeissä jolloin puhutaan päivän erikoisuuksista sekä saadaan yökön eli yövuorotekijän raportti. Tällöin voidaan myös suunnitella ja käydä läpi viikon oma raportti. Aamun Maria oli kemialla ja kävi hakemassa verinäytteitä sydänteholta. Laboratorioon tullessaan ensiksi hän hoiti tärkeät verikaasunäytteet joiden tutkimiseen veri ei ole hirveän kauan tutkimuskelpoista. Loppupäivä menikin pääasiassa laitteiden luona työskennellessä. Toinen bloggaaja olikin kirjoittanut tiivistelmäpostauksen labratoiminnoista jo ennen minua. Postaukseen pääset tästä!
 |
| Työntekijä työssään. |
 |
| Kiirreellisiä verikaasunäytteitä |
Labrassa hoidetaan myös mm. huumetestejä. Meillä on yksi kesätyöntekijä tälläkin yksiköllä ja hänkin tuntee itsensä tärkeäksi ja saa tehdä vaihtelevia töitä. Aika ei käy pitkäksi! Laboratorionhoitajalla on myös iso varmuus siitä, että töitä on aina! Työpaikalla työkaverit kerkeävät vaihtumaan yksiköistä toiseen ja sekä asiakas että tutkinta materia vaihtuu. Työ on monipuolista, mielenkiintoista ja palkitsevaa hyvällä työporukalla! Mitä muutakaan sitä voisi omalta työltään toivoa!
Minä palailen varmaankin seuraavaksi aivan omien mietteineni kanssa seuraavan postauksen merkeissä. Nyt viikonlopun viettoon ja ruudun äärelle jälleen maanantai aamuna!
-Veronica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti