Se ois siinä, mun osalta

Kesäkuu alkaa olla ohi ja niin myös mun työtkin! Aika on mennyt tosi nopsasti ja tää kuukausi on antanut mulle niin paljon! Tarkotuksena oli tehä video vähän niinkuin koosteena tästä kaikesta, mutta tekniikka kääntyi minua vastaan joten unohdetaan tällä kertaa sitten se...

Neljä viikkoa sitten kun perustin tämän blogin ja aloin kirjottamaan ekaa kertaa, niin mulla oli tosi jännittyny ja odottava olo. Mulla ei ollut mitään tietoa mitä tulisin tekemään, miten saisin näitä postauksia tänne kasattua ja mitä kaikki muut tästä sanoisi tai lukisiko tätä kukaan. Nopeasti vastaukset kuitenkin löytyi ja asiat alkoi sujumaan. Osastoilla kierteleminen oli tosi kivaa, teitä lukioitakin ainakin tilastojen mukaan on täällä käynyt ja postauksiakin sain aikaiseksi, vaikka välillä sitä kaikkea osastolla näkemääni ja kokeemani oli vaikea saada puettua sanoiksi. Hengissä silti selvisin ja hauskaa on ollut!

Jokainen osasto oli omalla tapaa ajatuksia herättävä, esim. Kastek Oy, apuvälinekeskus ja sairaskertomusarkisto olivat kaikki minulle täysin tuntemattomia. Vauvojen teho-osasto ja ensiapu korjasivat oletuksia ja labra taas avasi sen puolen, josta en ennen ole tiennyt mitään. Leikkaussali ja syöpähoidot olivat molemmat toiminnaltaan tuntemattomia, vaikka niiden olemassa olosta tiesinkin. Nämä kaksi olivat todella vaikuttavia ja niistä heräsi paljon ajatuksia käyntien jälkeenkin! Osastoilla kiertelyn ja kirjoittamisen lisäksi olen käynnyt mapittamassa, tehnyt kesänuorten työsopimuksia ja -todistuksia ja hoidin juhannusviikon ajan vaatehuoltoakin.

Kuukausi todellakin oli monipuolinen eikä samanlaisia päiviä ole ollut yhtään! Opittu on paljon sairaalaelämästä blogin pitoon ja mapituksesta vaatepurkuun. Kaikki ihmisetkin on ollut tosi mukavia ja ystävällisiä lukemattomista kysymyksistäni huolimatta. Nyt on kuitenkin minun aikani sanoa teille heipat...mutta älkää silti kadotko täältä, koska jatkoa on luvassa Erikan toimesta ensiviikosta lähtien. Erityiskiitos teille kaikille lukijoille ja kiitos Tovelle, joka on auttanut minua epätoivon iskiessä eteenpäin!

Kesäkuun kesäbloggaaja kiittää ja kumartaa!

Mars leikkaukseen!

Hieman erilainen tiistai kuin normaalisti. Joskus telkkarista olen itse ainakin nähnyt pätkiä leikkauksista, mutta eilen pääsin itse seuraamaan leikkausta ja sen valmisteluja alusta saakka leikkaussaliin.

 Leikkauksesta riippuen potilaalle varataan oikeanlainen sali. Huomioon otetaan leikkauksessa tarvittavat välineet ja koneet sekä leikattava kohta. Jotta kaikki sujuu mutkattomasti ja saleihin ei ole päällekkäistä tunkua, täytyy jonkun tehdä leikkauslistat ja sijoittaa työntekijät saleihin. Tätä henkilöä kutsuttiin yleispassariksi.

eräs leikkaussaleista

Kun leikkaus päättyy, puhdistetaan ja desifioidaan sali heti seuraavaa käyttöä varten. Potilas tuodaan leikkaussaliin, siirretään leikkaupöydällä ja anestesialääkäri yhdessä -hoitajan kanssa aloittaa nukuttamisen. Samalla hoitaja ja leikkauksessa oleva välinehoitaja valmistelevat tarvittavat välineet valmiiksi, veitset, sakset, neulat, langat...

Koska hygienia on kaiken a ja o, täytyy salissa olla pukeutuneena oikein. Suojavaatteissa, -päähineessä ja hengityssuojaimen kanssa. Lääkärillä ja avustavalla lääkärillä sekä välinehoitajalla on myös steriilit asut ja käsineet, jotta bakteereja ei pysty leviämään. Tekonivelleikkauksissa käytetään myös ilmastoituja kypäriä. Tarvittaessa henkilökunta ottaa suojaliivit käyttöön, jos leikkauksessa käytetään läpivalaisukonetta etteivät he altistu vaaralliselle säteilylle.

tekonivelleikkauksissa käytettävät kypärät

suojaliivit

Ennenkuin leikkaus voidaan aloittaa, täytyy leikkauskohta puhdistaa täydellisesti. Jos kyseessä on jalan tai käden leikkaus, tyhjennetään se verestä leikkauksen ajaksi eräänlaisen kiristyssiteen avulla.

Kun kaikki on valmista leikkauksen aloittamista varten, lääkäri saapuu paikalle ja leikkaus alkaa. Leikkauksen aikana anestesiahoitaja tarkkailee kokoajan potilasta mm. verenpainetta, hengitystä ja unen syvyyttä näistä koneista...



Kun leikkaus on ohi, siirretään potilas heräämöön. Siellä odotetaan, että puudutus/ nukutus helpottaa ja potilas voidaan siirtää jollekin osastolle. Täällä aloitetaan myös kipulääkitys lääkärin ohjeiden mukaan.


Tämä osasto on siis monen osaavan ammattilaisen yhteistoimintaa. Ja siltä se kyllä tuntui leikkausta katsellessa. Kaikki tiesivät mitä piti tehdä ja milloin. Oli siistiä päästä seuraamaan tämän puolen toimintaa ja nähdä kuinka se leikkaus kaiken kaikkiaan sujuu.

Ensiavun maailmaa

Ambulanssilla kiidätettyjä hengenhädässä olevia potilaita, kauhea kiire ja tietämättömyys kaikilla. Ehei, ensiapu on paljon kaikkea muuta. Se selvisi taas tutustumiseni aikana.

Ennenkuin potilas pääsee ensiavussa näistä ovista toimenpidehuoneeseen, tapahtuu kaksi asiaa :

                              1. triagehoitaja arvioi tilanteen ja päättää kuinka kiire hoitoon pääsyllä on
                              2. kansliaan kirjataan potilaan tiedot

Ensiapu on auki ympäri vuorokauden ja yhden päivän aikana potilaita tulee noin 60. Potilaita on laidasta laitaan eri kiireellisyysasteilla ja oireita on erillaisia, mm. murtumia, infektiopotilaita, sydänoireisia, tapaturmassa loukkaantuneita. Kiireellisessä tapauksessa triagehoitaja saa ennakkoilmoituksen, jolloin ensiavussa osataan valmistautua tarvittavalla henkilökunnalla ja valita oikeat kokeet tehtäväksi. Muut potilaat hoidetaan aina kiireellisyysjärjestyksessä.

Tutustumiseni aikana ensiapuun saapui yksi potilas, josta annettiin ennakkoilmoitus. Tällöin triagehoitaja kutsui kaikki hoitajat ja lääkärit heillä olevien hälyjen avulla koolle, selitti tilanteen ja potilaan tuloon alettiin valmistautua. Labrasta varattiin kokeet ja eri kuvauslaitteille ilmoitettiin mahdollisesti tarvittavista kuvauksista. Kun potilas sitten saapui, kaikki sujui mutkattomasti.

tarkkailuhuone

Tähän tarkkailuhuoneeseen tuodaan kaikki "normaalit" potilaat. Eli he jotka eivät tarvitse erityistarkkailua, siis vaikkapa heidän sydän ääniä kuuneellaan tai he odottavat kuvauksiin pääsyä. Ensiavun tiloissa on myös eristyshuone, jonne sijoitetaan yleensä tarttuvaa infektiosairautta sairastava potilas. Näin estetään ettei hän tartuta muita potilaita. Jos ensiapuun taas tuodaan potilas jolla on riski saada tartunta erittäin helposti esim. heikon vastustuskyvyn takia, laitetaan hänet tällaisille potilaille tarkoitettuun puhtaaseen eristyshuoneeseen.

puhdas eristyshuone

ensiavussa lapsillekin on oma tarkkailuhuone

Välillä potilaita on todella paljon ja työntekijöillä on kiire kokoajan ja toisinaan taas on paljon rauhallisempaa.
 Välillä ensiapuun tottakai tuodaan hengenhädässä olevia potilaita ja kiirettä riittää, mutta ei nyt todellakaan aina! Tämä on kuitenkin osasto, missä jokainen päivä on erillainen ja mikään ei ole ennalta suunniteltavissa. Kiinnostava paikka, pelastetaan ihmishenkiä ja aloitetaan hoidot/ parannetaan potilaita.



Apuvälineitä lainaan

Kävin viime viikolla Carean apuvälinekeskuksessa, joka sijaitsee Kotkan keskustassa. Siellä on saatavilla sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon apuvälinepalveluja.

Kotkassa asuvat voivat hakea perusapuvälineet lainaan apuvälinekeskuksen lainaamosta, tällöin on kyse perusterveydenhuollon apuvälinepalveluista.


 Tähän aulaan tullaan odottamaan lainaamon aukioloaikana, kun tullaan hakemaan esim.

kyynärsauvoja,

peruspyörätuoleja

tai WC-istuimia

Jos taas on tarvetta vaikkapa tällaisille sähköisille kotihoitosängyille....

 siirtyy se erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelujen puolelle, jonne kuuluvat myös lasten apuvälineet ja erityisasiantuntemusta vaativat apuvälineet. Nämä välineet tarvitsevat yleensä kokeilua, joka hoidetaan fysioterapeuttien avulla. Tällä puolella lainaamiseen tarvitaan yleensä lääkärin tai jonkin terveydenhuollon ammattihenkilön lähete/suostumus.

Apuvälinekeskuksessa työskentelevillä fysioterapeuteilla on sairaalassa työskenteleviin fysioterapeutteihin nähden aivan erilainen työnkuva. He neuvovat paljon asiakkaita apuvälineiden käytöstä puhelimitse, tekevät kotikäyntejä ja miettivät yhdessä asiakkaiden kanssa sopivaa apuvälinettä heidän tarpeisiinsa. Apuvälineteknikolla on tärkeä rooli, että laitteet saadaan toimimaan ja asiakkaalle sopiviksi. Apuvälineteknikko tekee paljon kotikäyntejä ja asentaa laiteet asiakkaan tarpeiden mukaiseksi.

Kun apuvälineet palautetaan takaisin lainaamoon, apuvälinehuoltajat puhdistaa ne seuraavaa käyttäjää varten.

 Jokaiselle välineelle tehdään myös perushuolto ja tarvittaessa niitä myös korjataan, jos häikkää on löytynyt. Tässä pajassa työskentelee kaksi huoltomiestä.

korjaamon tiloja

Tämä apuvälinepalvelu on laissa määrättyä ja sen käyttö meille asiakkaille on maksutonta. Palvelun tarkoituksena on auttaa ihmistä elämään mahdollisimman normaalia elämää itsenäisesti mm. vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa.

Tutustutaan työelämään ja tienataan

Minun lisäksi keskussairaalalla on tällä hetkellä kuusi kesätyöntekijää.


Nämä valkotakkiset nuoret sulautuvat henkilökunnan joukkoon sulavasti niin silmäpoliklinikalla, siivouspalvelussa, neuvonnassa, dialyysissä, labrassa kuin ensiavussakin. Työtehtävissä on tietysti eroja osaston oikeisiin työntekijöihin verrattuna.

Kaikkien mielestä työnteko on ollut "ihan jees". On siis tykätty. Tietysti siivoaminen, pölyjen pyyhkiminen ja sen sellainen ei nyt kenenkään mielipuuhaa ole ollut. Siivoamisen lisäksi kaikilla on riittänyt niitä kivempiakin hommia, esim. silmäpuolella Iida on päässyt katsomaan silmäleikkauksia ja dialyysissä Mikael auttaa potilaiden hoidon loppuessa puristamalla hoitokohdista ettei veri ala ruiskuamaan.

Ensiavun puolella Veeralla työtehtävät riippuvat potilaiden määrästä. Hän mm. valmistaa aamupalaa, siivoaa käytettyjä sänkyjä ja huolehtii tavaroitten määrästä kaapeissa. Leikkauksien lisäksi Iida silmäpuolella tekee jonkun verran paperitöitä ja siivoaa. Labrassa Verneri taas yleensä erotteluhuoneessa järjestelee ja kuljettaa koeputkia oikeille paikoilleen(niinkuin edellisessä postauksessa kerroinkin). Nämä kolme kesänuorta ei siis hirveästi ole tekemisissä potilaiden kanssa.

Tuomo työskentelee neuvonnassa, jossa hän ohjaa potilaita oikeille osastoille tarvittaessa ja neuvoo sähköisten ilmoittautumiskoneiden käytössä. Mikaelin työtehtäviin kuuluu "verenruiskuamisen estämisen" ja perussiivouksen lisäksi potilaille jutteleminen, kun he istuvat hoidossa. Tuomo ja Mikael siis ovat käytännössä kokoajan potilaiden kanssa vuorovaikutuksessa ja vastaan on tullut paljon erillaisia ihmisiä. Osat tykkäävät jutella, kertoa jopa elämäntarinoitaan ja toiset taas mielummin istuvat hiljaa hoidon ajan.

kaikki paitsi minä hilpeyttä aiheuttaneissa työvaatteissa

Kaikilla meillä on ollut kivaa eikä välillä työtehtävien loppuessa pieni tauko ole yhtään haitannut! Aika on mennyt tosi nopsasti ja tämä Tutustu työelämään ja tienaa- jakso on ollut meidän mielestä hyvä keino tutustua sairaalaan paremmin, varsinkin minulle!

                                                                                     *Sini puuttuu niin kommenteista kuin kuvistakin

Veren matkaa laboratoriossa

 Monet meistä ovat käynneet varmasti joskus verikokeissa ja tämä pöytä on silloin tuttu näky näytteenotto-huoneesta...

... mutta tietääkö kukaan minne veri tästä pöydältä joutuu ja mitä sille tapahtuu?

Itsekin olen käynnyt kerran jos toisenkin verikokeissa ja yllä oleva pöytä on tuttu. Sen enempää en tiennytkään. Ei ollut mitään mielikuvaa eriväristen ja -kokoisten koeputkien tarkoituksesta tai siitä mitä bioanalyytikot näille putkille tekevät. Tutustuminen heidän ammattiinsa avasi paljon.

Lähdin erään työntekijän mukaan aamukierrolle, mikä on jokapäiväinen rutiini. Kiersimme ottamassa näytteitä vuodeosastolla olevilta sekä leikkaukseen meneviltä potilailta.

aamukierroksella mukana olleen kärrin sisältöä

Kun aamukierros oli tehty, palattiin labraan ja jokainen siirtyi omalle työpisteelleen. Oli mm. erottelussa olevia, hematologiselle puolelle siirtyneitä ja cobas-koneen äärellä työskenteleviä. Työnkuvat vaihtelevat suurimmalla osalla työntekijöistä päivittäin, joten jokaisen laitteen toiminta täytyy hallita. Yöllä labrassa on päivystys, työntekijöitä on tällöin vain yksi. Hänen siis täytyy todellakin pystyä työskentelemään millä vain työpisteellä tarpeen vaatiessa.

Koeputkien korkkien värit tulevat tärkeiksi, kun näytteitä aletaan jakaa omiin pisteisiinsä. Niiden avulla työntekijät tietävät minne ne kuuluvat. Putkeen liimataan viivakoodi jo näytteenoton yhteydessä ja se kulkee putkessa koko sen "kiertokulun" ajan. Sen avulla koneet tietävät mitä kokeita näytteelle täytyy tehdä.

Osa näytteistä siirtyy työhuoneeseen, jossa tehdään ristikokeita, selvitetään veriryhmiä ja etsitään vasta-aineita. Keskussairaalan verivarastot ovat myös tässä huoneessa.

osa verivaraston veripusseista

vastasyntyneen lapsen veriryhmän selvittämistä

 Oli kiinnostavaa nähdä kuinka veriryhmä selvitettiin vastasyntyneelle lapselle. Yllä olevan kortin avulla kone lukee näytteen tuloksen ja sen jälkeen hoitaja kirjaa sen ylös niin tietokoneelle kuin paperillekin. Jotta virheet varmasti vältetään, toinen hoitaja vielä tarkistaa veriryhmät ennenkuin ne lähetetään eteenpäin.

Loput näytteistä kuljetetaan erotteluhuoneeseen. Siellä koeputket järjestetään ja kuljetetaan niiden omille pisteille. Osa näytteistä käy vielä sentrifuugissa, jonka avulla veren eri osat eritellään.

koeputkia valmiina COBAS-koneeseen

COBAS on kone, jonka läpi näytteet kulkevat. Kierroksen aikana kone itsenäisesti tekee näytteille kaikki viivakoodistaan lukemansa tutkimukset ja kun tulokset on saatu, siirtyvät ne tietokoneelle.

koeputkia täynnä olevat telineet asetetaan koneeseen

ja sitten ne lähtevät matkalleen...

tässä näytteille tehdään niiden tarvitsemat kokeet

Vaikka koneet toimivatkin automaattisesti, tarvitsee näytteiden tuloksia tarkkailla. Sitä varten yksi työntekijä aina varmistaa tietokoneelta , että kaikistä näytteistä on saatu tulokset ennenkuin ne voidaan hävittää.

tuloksien tarkkailuun käytettävä tietokone

Osa näytteistä viedään hematologiselle puolelle, jossa tutkitaan mm. verenkuvaa. Sielläkin on koneita, jotka tekevät näytteistä tutkimukset automaattisesti, mutta osastolla kuitenkin esim. luuydinnäytteiden värjäys tehdään käsin.

näytteitä värjäytymässä

Verikokeissa käynti on yksinkertaista; yksi pistos käteen ja muutama putkilo verta. Tuloksien saanti taas on monen mutkan takana ja alusta saakka täytyy olla tarkkana. Näytteellä ei tee mitään, jos se on otettu huonosti, laitettu väärään koeputkeen tai koeputkesta puuttuu viivakoodi.

Käynti muistutti taas kuinka paljon sairaalassa tapahtuu meidän potilaiden silmien takana. Ja seuraavalla kerralla verikokeisiin mennessä tietääpä ainakin minne se veri siitä pöydältä lähtee.

Vakavaa sairautta ei tarvitse sairastaa vakavasti

Eilinen tutustuminen syöpätautien ja sädehoidon osastolle oli vaikuttava. Se herätti paljon ajatuksia ja ajattelin esitellä osastoa ikäänkuin olisin itse potilas.

"Minusta laitettiin lähete syöpätautien poliklinikalle, kun syöpä oli todettu ja sen hoito aloitettu. Alkujärkytys sairaudesta hellittää pikkuhiljaa ja olo oli toiveikas, jollakin tapaa odottava, kun kutsu poliklinikan lääkärin vastaanotolle tuli. Hän selitti hoitomahdollisuuksista ja esitti suunnitelman hoidonkulusta. Potilaallahan on aina itsemääräämisoikeus, mutta osaavaan lääkäriin oli helppo luottaa ja hoidosta päästiin yhteisymmärrykseen. Sovittiin yhdistelmähoidosta, jossa ensin annetaan solunsalpaajia ja niiden jälkeen aloitetaan sädehoito. Kysellä lääkäriltä sai ja asioita läpikäytiin niin kauan ettei epäselvyyksiä jäännyt. Käynti jätti mielen positiiviseksi, tällä osastolla ei vain keskitytä hoitoon ja sen suorittamiseen vaan myös itse potilaaseen ja hänen tarpeisiinsa.

Tässä huoneessa solunsalpaajia annetaan suonensisäisesti tietyin aikavälein, joka on tietysti potilaskohtainen. Ensin käsi laitetaan lämmittävän "peiton" alle ja hoitaja tarjoaa mehuta tai vettä. Hetken päästä kanyyli tullaan laittamaan käteen, kun verisuonet ovat nousseet pinnalle ja suoneen aletaan tiputtamaan ensin sokeri-/ suolaliuosta. Solunsalpaajat ja muut tarvittavat lääkkeet on annosteltu juuri minulle oikeiksi ja istuskelen sitten milloin katsoen telkkaria, lehteä lukien tai jutellen muille ja odottelen, että tiputus on ohi.

Solunsalpaajat tarvitsevat erityistarkkailua (esim. allergisten reaktioiden varalta) ja silloin ne saadaan tässä huoneessa, jossa hoito toimii muuten samalla tavoin. Molemmissa huoneissa sairaanhoitajat ovat kokoajan läsnä ja meitä potilaita varten.

Kun solunsalpaajahoitojakso on ohi, sain kutsun CT-kuvaukseen. Sen avulla fyysikko ja lääkäri määrittelivät sädehoidon etenemisen; mihin kohtaan säteily kohdistetaan ja missä määrin säteilyä annetaan. Asento, jossa kuvaus ja myöhemmin sädehoito tehdään, oli saatava rennoksi ja telineiden avulla varmistettiin, että se pysyisi joka kerta samanlaisena. Hoitaja myös tatuoi ihooni ns. "nollapisteen" suunnilleen hoitoalueen keskelle helpottamaan kohdistamista koko hoitoajaksi. Kuvauksen jälkeen juteltiin sädehoitoasiota hoitajan kanssa ja käytiin läpi kuinka hoitoani jatketaan. Hoitaja vastasi mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, kysyi vointiani ja antoi ohjeita.

CT-kuvauslaite ja jalkatelineet

Kuvauksesta saatujen leikkeitten avulla lääkäri piirtää kohteen johon sädehoitoa annetaan ja sitten alkaa fyysikon työ. Hän määrittelee säteilyn määrän ja laadun sekä rajaa kohteen johon säteily annetaan. Samalla huomioon täytyy ottaa terve kudos ja syöpäkasvaimen vieressä olevat elimet. Se kuinka paljon näihin osiin saa mennä säteilyä ja kuinka hyvin alue pystytään rajaamaan pelkästään kasvaimen kohdalle välttäen mahdollisimman hyvin sivuvaikutukset.

fyysikko määrittää sädehoidon aluetta

Kun lääkäri ja fyysikko yhdessä saivat sädehoidon suunitelman valmiiksi, alkoi sädehoitojakso. Sädehoitoa annetaan joka arkipäivä. Hoitojakson pituus ja hoidon kerta-aika riippuu tietysti syövän laadusta ja hoitosuunnitelmasta. Ensimmäisillä kerroilla odotushuoneen nurkassa yksin istuminen tuntui parhaalta, mutta hoitojen edetessä muut potilaat tulevat tutuksi ja heistä sai helposti juttuseuraa ja vertaistukea.

Hoitajat kutsuvat nimellä hoitoon ja henkilöllisyyden varmistamiseksi heillä on myös valokuva minusta tietojeni yhteydessä, jotta sekaantumiset pystyttäisiin estämään. Huoneeseen mentäessä asento haetaan taas samaksi telineiden avulla ja samalla kuulumiset vaihdetaan hoitajan kanssa. Konekuvauksen avulla he vielä kohdentavat hoitopisteet varmasti oikeisiin kohtiin, jonka jälkeen sädehoitokone käynnistetään.

sädehoitokone ja rintateline

ohjelmointitietokone ja kamerat

Sädehoitojakson loputtua on vielä lääkärin vastaanotto, jossa tarkistettiin hoidon vaikutukset ja sovittiin jatkosta. Yleensä kontrollikäynnit tapahtuvat omassa terveyskeskuksessa. Toipumismatka on pitkä, mutta matkan varrella yksin ei jätetä ja hoitajat sekä lääkärit ovat aina auttamassa, kun apua tarvitsee."

Tällaisen kuvan minä sain, kuinka syöpähoito toimii Carean syöpätautien ja sädehoidon osastolla. Osastolla oli iloinen ja postiviinen meininki, vaikka tietysti potilaisiin suhtaudutaan yksilöllisesti ja arvostavasti. Hoitajat korostivatkin ettei heillä vakavaa sairautta tarvitse silti sairastaa liian vakavasti.

Mikä ihmeen Kastek Oy ?

Kastek Oy on Carean omistama osakeyhtiö, joka tuottaa sille toimitila-, huolto- ja käyttäjäpalveluita sekä omistaa kiinteistöjä, huolehtii rakentamisesta ja toimii vuokraajana. Kiertelin tänään Matti Heinosen mukana, joka on kiinteistötekniikan vastuuhenkilö, ja tutustuin pintapuolisesti rakennuttamiseen sekä kiinteistö-, LVI-, lääkintälaite- ja sähkö-automaatiotekniikkaan.

Jokaisella tekniikan osa-alueella on oma vastuuhenkilönsä ja ammattityöntekijänsä. Jokainen työntekijä noudattaa yhteisiä säänntöjä turvallisuudesta; Sairaalan henkilökunnan, potilaiden ja muiden henkilöiden turvallisuus työalueella on taattava ja sairaalan toiminnoille aiheutuvat häiriöt estettävä. Työtehtävät jakautuvat suunniteltuihin ja suunnittelemattomiin. Suunniteltuja ovat mm. säännöllisin väliajoin tehtävät koneiden huollot kun taas suunnittelemattomia esimerkiksi kaikki päivittäiset koneitten vikojen huollot ja erillaiset sähkö- ja putkiviat. Tällä hetkellä suurinosa suunnitelemattomista työtehtävistä johtuu sairaalan vanhasta kunnosta.

Tämänkin katoksen he ovat rakentaneet, jotta ihmisten turvallisuus pysyisi hyvänä. Seinästä on alkanut putoilla tiilejä ja katos estää niiden putoaminen ihmisten päälle. Tämänkin seikan takia sairaalan tuleva saneeraus on tarpeen, koska harva varmaan haluaa joutua vaaraan sairaalan tiloissa.

putoavat tiilet ovat myös sulkeneet sädehoidon osaston sisäpihan

Turvallisuudesta huolehtimisen lisäksi heillä on useita korjaustöitä käynnissä pitkin sairaalaa. He muokkaavat tiloja sen mukaan mitä työntekijät tarvitsevat, varastoista rakennetaan vaikkapa työ- tai tutkimushuoneita. Myös ruuankuljetusautolle on keväällä rakennettu ramppi, jotta kaikkien lautasille saadaan ruoka tuotua. Erilaisia vesivahinkoja korjaillaan tiloista ja lääkintälaitteiden korjaaminenkin kuuluu Kastekin työntekijöiden arkipäivään.

kuljetusautoille rakennettu ramppi

vesivahinkojen korjaamista

Suurin rakennusprojekti on tällä hetkellä lastensairaalan saneeraus. Sen ympäristö onkin kokonaan täynnä rakennustelineitä, pressuja ja jos jonkinmoista rakennusvälinettä. Tämän takia vauvat ja lapset ovat evakossa 8. kerroksessa.

entinen sisäänkäynti lastensairaalaan

Saneeraukset ovat tärkeitä Carealle, jotta tilat pysyvät kunnossa ja potilaiden hoito on mahdollista. Kastek Oy takaa toiminnallaan kaikille sairaalasta turvallisen ympäristön olla ja varmistaa kaikkien teknisten asioiden toimivuuden.
Tämän tutustumisen jälkeen osaa taas paremmin arvostaa Kastek Oy:n työntekijöiden tärkeätä työtä.

Arkistojen saloissa

Aamulla matkani kävi kohti sairaskertomusarkistoa...

Asiaa arkisto sisälsi enemmän kuin käsittää pystyy. Hyllyrivit, joita oli monia kymmeniä, ulottuivat lattiasta kattoon ja niiden välissä punaiset, keltaiset ja vihreät kansioit täyttivät jokaisen välikön eikä ylimääräistä tilaa näyttänyt olevan yhtään.

Mitään ennakkotietoja minulla ei arkistosta ollut. En tiennyt yhtään mitä siellä on, mitä siellä tedään tai ketkä tätä työtä tekevät ja miten. Sairaskertomusarkisto on siis paikka, jonne kaikkien tässä sairaalassa hoidossa olleiden kansiot tuodaan ja säilytetään. Eli tullessani lääkäriin vaikkapa pitkittyneen päänsäryn takia, voi lääkäri pyytää sairaskertomusarkistosta minun kansioni, josta löytyy aikaisemmat sairaskertomukseni. Ensimmäistä kertaa hoitoon tulevalle potilaalle tehdään aina oma kansio. Jokaisella potilaalla on siis oma kansio, vaikka nykyään suurin osa tiedoista onkin sähköisenä versiona. Tämä helpottaa salassapidon varmistamista, kun kellä vain ei ole mahdollisuutta lukea sähköisiä sairaskertomuksia.

Hyllyjen päätyihin on liimattu päivämäärät, joiden mukaan kansiot on jaoteltu. Omissa riveissään ne järjestetään vielä syntymävuoden mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Kansioita säilytetään siis täällä ja potilaan kuoleman jälkeen niitä säilytetään vielä 12 vuotta lakimääräyksen takia. Jokaisen 18. tai 28. päivä syntyneen sairaskertomuskansio säilytetään ikuisesti mm. jälkipolvien tutkimuksia varten. Tästä syystä omaa kansiotanikaan ei siis ikinä hävitetä.

kuljetuskärrejä ja "muutama" kansio

Arkistojen hoitajat siis kuljettavat kansioita osastoille, joissa niitä tarvitaan ja laittavat paikoilleen osastoilta takaisinpalautetut. Kansioissa on myös viivakoodit, joiden avulla niiden sijaintia pystytään tarkkailemaan. Kun kansioita tuodaan takaisin arkistoon, ne siis koodataan ja sama tehdään myös silloin kun ne viedään osastolle.

röntgenarkiston kansioita

Käväisin myös röntgenarkistossa, jonka hyllysysteemit ja järjestystapa olivat samankaltaisia. Täällä kansioissa vain säilytetään potilaan röntgenkuvia. Vaikka kyse on arkistosta, ei tänne tule uusia kansioita lähes ikinä eikä niitä siirrellä osastoille. Kansioita, joita arkistossa oli pilvin pimein, täytyy kuitenkin lain mukaan säilyttää ja säilytysajoille on olemassa omat säädökset. Nykyaikana röntgen kuvat ovat sähköisiä(vuonna 2007 tulleen uudistuksen nojalla) ja niitä pystytään tarvittaessa lähettämään muille sairaaloille tai polttamaan CD-levyille maksusta.

 Molemmat arkistot olivat valtavia eikä niiden todellinen koko näistä kuvista edes välity kunnolla. Kierrokset antoivat kauheasti tietoa ja selkeyttivät ainakin itselleni kuvaa siitä, miten arkistossa työ sujuu. Toivottavasti onnistuin kuvien ja tekstin avulla avaamaan teillekin tätä tuntematonta, mutta tärkeää alaa.